Sivu 1/1

Polskin luonne ja terveys - pohdintaa kasvattajakurssista

ViestiLähetetty: 27.10.2015 11:37
Kirjoittaja zaida
Vietin varsin mielenkiintoisen viikonlopun Helsingin seudun kennelpiirin järjestämällä kasvattajakurssilla. Luonnollisesti koko kurssin antia tuli vastaanotettua ja pohdittua juuri oman rodun näkökannalta ja kirjaan tähän muutaman ajatuksen jotka itselle nousivat esiin tai vahvistuivat kurssin aikana. Toivottavasti tämä herättää keskustelua niin rodun harrastajien kuin rodusta kiinnostuneiden keskuuteen. Sana on vapaa siis.

Koirien jalostuksessa ja kasvatuksessa tulisi olla asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Useaan otteeseen viikonlopun aikaan painotettiin tärkeyttä näin:
1. Luonne (meidän pitäisi pyrkiä tuottamaan yhteiskuntakelpoisia yksilöitä)
2. Terveys (pyrittävä välttämään periytyvien sairauksien PUHKEAMISTA, kantajia voidaan tarvita rodun jalostusmateriaalin monimuotoisuuden säilyttämiseen)
3. Rodunomaisuus (sisältäen sekä koiran rakenteen ja ulkonäön kuin rodunomaisen käyttötarkoituksen noudattamisen.

Luonteen osalta muistutettiin siitä että koirien tulisi a) olla hermorakenteeltaan sellaisia että niiden kanssa voi liikkua julkisilla paikoilla ja b) kasvattajan vastuuna on myös valita koiran luonteeseen sopivat kodit. Kun kyseessä on vartioimistaipumusta omaavaa, metsästävä ja rotumääritelmän mukaankin omanarvon tuntoinen, itsevarma, pidättyväinen ja rohkea koira, niin eihän silloin voi odottaakaan polskin käyttäytyvän samaan tapaan kuin esim seurakoira-rodut, rakastamalla jokaista vastaantulijaa. Kysymys itseasiassa kuuluukin, onko menty rotumääritelmästä pieleen, jos polski onkin avoimesti vieraisiin suhtautuva ja mielellään vieraita tervehtivä otus?? Kuinka suuri merkitys tässä on todella sillä hihnan toisessa päässä vaikuttavalla ihmisellä? Jos koiraa rohkaisee pienestä pennusta lähtien tervehtimään vieraita, silloin kun ollaan pois oman reviirin alueelta, niin onko koiran luonne "vinoutunut" vai onko kyse vain sosiaalistamisesta johtuvasta käytöksen muutoksesta??

Oman lauman kohdalla olen huomannut selkeän muutoksen vuosien mittaan Alfan kohdalla. Alle kaksivuotiaana sekin oli maailmoja syleilevän ihmisiä rakastava ja meni tervehtimään vieraita ihmisiä. Kahden vuoden jälkeen tuli kuitenkin se muutos jonka jälkeen vieraat ihmiset laskettiin tasolle "EVVVK", paitsi sitten jos kyseinen ihminen joko liittyi läheisesti johonkin polskiin tai muuten mukavaan tilaisuuteen tai muuten tuota ihmistä tavattiin useita kertoja ja lopulta (3.-4. kerralla) hän saavutti vihdoin "hyväksytyn" statuksen, jolloin nähdessä saattoi jopa heiluttaa häntää ja käydä tönimässä rapsutuksia vaatien. Tämä käytös siis muualla kuin kotona.
Kotiin saapuvat vieraat haukuttiin ensin pataluhaksi ja sen jälkeen yritettiin kieputtaa mudassa.. Eli saapuva vieras sai varsin räväkän (ei agressiivista, mutta voimallisen) tervehdyksen kun tutkittiin kuka tämä on ja millä asioilla tontilla liikkuu. Kotona vieraisiin ei koskaan suhtauduttu täysin välinpitämättömästi, vaan kivaksi luokitellun vieraan syliin yritetään kavuta ja tehdä itsensä "tykö" ja sitten epäilyttäväistä pysyttiin kosketuksen ulkopuolella ja katsekontakti ei katkea hetkeksikään, eli vaarallista vierasta tarkkaillaan joka heti. Tähän koiran suhtautumiseen vaikuttaa enemmän kuin vieraan suhtautuminen koiraan oman kotiväen suhtautuminen vieraaseen. Jos ihmisistä vaistoaa varautuneisuuden, on vieras automaattisesti vaaralliseksi luokiteltu.

Pennut, siis nämä nyt 1,5 vuotiaat otukset, pääsääntöisesti vielä rakastavat muualla liikkuessa kaikkia vieraita ihmisiä, vaikkakin pikkuhiljaa näyttelytuomareiden epäilyttävyys ja Ronksun kohdalla hieman muidenkin pidempään tuijottelu on lisääntynyt ennenkuin pentumainen innostus uudesta kohtaamisesta vie vallan. Uskoisin siis että ajan kanssa tuo pidättyväisyys löytyy näihinkin.

Terveyden osalta oleellisina huomioitavina nousivat esiin mm rodun tarve monimuotoisen geenivalikoiman säilymiseen. Vaikkakin sairauksia tulee toki torjua ja välttää sairastumisen riskiä yhdistämällä kahta altistavan geenin/allielin yhdistämistä, niin entistä vahvempana näen tarpeen mahdollisimman monen yksilön käyttämisestä geenien jatkamiseen edes sen yhden pentueen verran. Polskeissa on paljon puhuttu sukusiitosprosentista (kotimaassa), mutta ei niinkään kiinnitetty huomiota sukukatokertoimeen. Eli jos jalostukseen käytetään vain yhtä koiraa per pentue, on geenistö kohta kovin suppea. Siksi olen varsin onnellinen siitä että Alfakin pääsi jatkamaan sukua, vaikka 2 veljeä oli jo euroopassa pentueet tuottaneet. Tytöistä ei valitettavasti tainnut kukaan lisääntyä? Nina korjannee jos muistan tämän väärin. Samasta syystä olen varsin ilahtunut siitä että useampi Terracotan ja Haran siskoista on ainakin potentiaalisesti lisääntymässä lähivuosina. Toki jälleen kerran huomioiden niin luoteiden kehittymiset (en usko siitä mitään ongelmaa tulevan) kuin terveydelliset asiat. Sairasta yksilöä kun ei tietenkään kannata jalostaa jos tervettä materiaalia vain on käytettävissä. Ja henkilökohtaisesti haaveilen tulevaisuudessa sekä Terracotan että Harzun tuottavan pentueen lisäämään maailman polskien geenipoolia.

Terveyteen liittyvä, mielenkiintoinen toteamus, oli myös se että mutaatioita tapahtuu meissä jokaisessa ihan joka ikinen hetki. Eli tällä tarkoitettiin sitä, ettei koiralla puhkeava sairaus aina ole välttämättä perinnöllinen, sydänvika voi olla huonojen sattumien summa. Epilepsia tai sokeritauti voi olla huonojen sattumien summa, eli ihan aina jos/kun jollain koiralla todetaan joku sairaus, ei tämän koiran sukulinjaa, lähisukua ja pentuetta pitäisi automaattisesti julistaa jalostuskelvottomaksi, vaan ensin tutkia ja selvittää ja sitten vasta tehdä riskianalyysin kautta päätös miten toimitaan.. Ja samaan tapaan kuin olen itse useaan otteeseen todennut, koirien terveydentilaan vaikuttaa, aivan samalla tavoin kuin meillä ihmisilläkin, jopa enemmän kuin geenit, se mitä suuhun pistetään. Valtaosa autoimmuunisairauksien puhkeamisesta kun on riippuvainen ruokavaliosta riippumatta siitä onko sielä se altistava geeni vai ei.

Polskin kohdalla voi sinänsä olla pääsääntöisesti tyytyväinen, rotu on toistaiseksi vapaa useimmista muita rotuja rasittavista perinnöllisistä sairauksista. Ja niin kauan kuin pentueet näyttävät päällepäin mahdollisimman monimuotoisilta sitä monipuolisemmin geenit ja alleelit ovat jakautuneet, eli sitä paremmalta rodun tulevaisuus kaikkinensa näyttää.

Kuva

Re: Polskin luonne ja terveys - pohdintaa kasvattajakurssist

ViestiLähetetty: 28.10.2015 16:54
Kirjoittaja bassebastioni
Minulla tuosta luonteen muuttumisesta tulee mieleen Laszkan suhtautuminen vieraisiin ihmisiin. Alunperin jo pentuna sillä oli hyvin jyrkkä jako tuttuun ja vieraaseen: tuttuja ihmisiä se rakasti ylenpalttisesti, mutta torjui kaikki vieraat. Suhtautuminen tuttuihin ihmisiin säilyi samanlaisena läpi eliniän, mutta suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin tapahtui seuraavassa ikävaiheessa muutos: yllättäen kaikki auton ratista tavatut ihmiset olivat vieraudestaan huolimatta jo ensikohtaamisesta alkaen sen parhaita kavereita. Missä ikinä auton ovi avautui, syöksyi Lallero ratissa istuvan syliin vaikkei olisi tätä koskaan aiemmin nähnyt. Mikä johtui tietysti siitä, että se oli huomannut autoiluun aina kiinteästi liittyvän mahdollisuuden päästä ajamaan viehettä. Edelleen kadulla vastaan tuleva, kontaktia ottava vieras ihminen oli sille torjunnan kohde ja tätä asenneta vahvistivat usein pääkaupungin kaduilla vastaantulevat pultsarit ja huumehörhöt käyttäytymällä varsin usein ison koiran nähdessään selkeän provosoivasti ja uhkaavasti. Sitten jo vähän vanhemmalla iällä Laszka saattoi tehdä niin, että oleillessaan esim. näyttelyalueella ja huomatessaan ventovieraan ihmisen istuvan penkillä tai tuolirivillä, kömpi täysin spontaanisti istujan syliin, mikä oli minulle suuri ihmetys. Noin yleensä, kun tilanteeseen ei liittynyt autoilua, muutos vieraasta ihmisestä tutuksi tapahtui Laszkan mielestä kolmannella tapaamiskerralla. Sen tytär Pisanka suhtautui ihmisiin pitkälti samalla tapaa, mutta vähäeleisemmin.

zaida kirjoitti:Siksi olen varsin onnellinen siitä että Alfakin pääsi jatkamaan sukua, vaikka 2 veljeä oli jo euroopassa pentueet tuottaneet. Tytöistä ei valitettavasti tainnut kukaan lisääntyä? Nina korjannee jos muistan tämän väärin.


Kyllä Alfan suvun jatkaminen oli tässä tapauksessa erittäin tarpeellista. Polskiksista Alfan lisäksi vain Aston Martin ja Anglia ovat tehneet jälkeläisiä: Aston Martinilla on kolme pentuetta ja Anglialla yksi, mutta...

- Polskis Anglia x Dagma Akacjana (Saksa 2009): tältä pentueelta ei jälkeläisiä
- Polskis Aston Martin x Markietanka Celerrimus (Puola 2010): tästä pentueesta kahdella uroksella on molemmilla yksi pentue Puolassa.
- Polskis Aston Martinin x Konopielka Arcturus (Puola 2011): tältä pentueelta ei jälkeläisiä. Koko pentue katosi kartalta kokonaan pian luovutuksen jälkeen.
- Polskis Aston Martin x Usia Full Speed (Hollanti 2011): tältä pentueelta ei jälkeläisiä

Pieczarkan sukuhaaran jatkuminen Suomen ulkopuolella on käytännössä ollut vain noiden kahden 2010 syntyneen uroksen varassa. Muiden pentueiden suvun jatkaminen on kaiken kaikkiaan vaikuttanut erittäin epätodennäköiseltä, joskaan vielä liian vanhoja ne eivät olisi.

zaida kirjoitti:Terveyteen liittyvä, mielenkiintoinen toteamus, oli myös se että mutaatioita tapahtuu meissä jokaisessa ihan joka ikinen hetki. Eli tällä tarkoitettiin sitä, ettei koiralla puhkeava sairaus aina ole välttämättä perinnöllinen, sydänvika voi olla huonojen sattumien summa. Epilepsia tai sokeritauti voi olla huonojen sattumien summa, eli ihan aina jos/kun jollain koiralla todetaan joku sairaus, ei tämän koiran sukulinjaa, lähisukua ja pentuetta pitäisi automaattisesti julistaa jalostuskelvottomaksi, vaan ensin tutkia ja selvittää ja sitten vasta tehdä riskianalyysin kautta päätös miten toimitaan.. Ja samaan tapaan kuin olen itse useaan otteeseen todennut, koirien terveydentilaan vaikuttaa, aivan samalla tavoin kuin meillä ihmisilläkin, jopa enemmän kuin geenit, se mitä suuhun pistetään. Valtaosa autoimmuunisairauksien puhkeamisesta kun on riippuvainen ruokavaliosta riippumatta siitä onko sielä se altistava geeni vai ei.

Monesti, kun koirassa ilmenee jotain, se mieltyy automaattisesti perinnölliseksi sairaudeksi vaikka itse asiassa ollakseen perinnöllinen sairaus tuon ilmenneen tulisi ihan todistettavasti olla sekä 'sairaus' että sen lisäksi vielä myös 'perinnöllinen'. Kumpikaan noista kun ei automaattisesti ole se ainoa vaihtoehto: ensinnäkään kaikki koiran elämässä kertaluontoisesti esiintyvät oireet eivät automaattisesti tarkoita sitä, että koiralla olisi jokin sairaus. Ja toisekseen, ollakseen perinnöllinen sitä tulisi selvästi ilmetä yksittäisessä sukulinjassa tai -haarassa enemmän kuin rodussa keskimäärin. Mutta kaikenlaisten ilmenemien mieltyminen automaattisesti 'perinnöllisiksi' 'sairauksiksi' johtuu tietysti siitä, kun nykypäivänä koirien perinnöllisistä sairauksista joka paikassa niin julmetun paljon toitotetaan. Ihmiset lukevat otsikot, mutteivät tule pohtineeksi aihetta syvemmin, koska on aina niin kiire lukemaan muita otsikoita.

zaida kirjoitti:Polskin kohdalla voi sinänsä olla pääsääntöisesti tyytyväinen, rotu on toistaiseksi vapaa useimmista muita rotuja rasittavista perinnöllisistä sairauksista. Ja niin kauan kuin pentueet näyttävät päällepäin mahdollisimman monimuotoisilta sitä monipuolisemmin geenit ja alleelit ovat jakautuneet, eli sitä paremmalta rodun tulevaisuus kaikkinensa näyttää.

Tämä on minusta selkeästi rodun valttikortti. Monet sellaiset ikäviksi koetut vaivat, jotka ovat monille kymppiryhmän roduillekin tyypillisiä, kuten autoimmuunisairaudet ja vatsalaukunkiertymä, ovat tässä rodussa vielä tuntemattomia. Mutta se voi toki johtua vain siitä, että rotu on vielä alkutekijöissään - ei niinkään siitä, että rotua olisi jalostettu jotenkin aivan erityisen taitavasti. Itse uskon, että rodun geenipoolin laventuminen - siis se, johon pyritään ja johon tuleekin pyrkiä - tuo aikanaan kantaan uusia ominaisuuksia ja siten väistämättä myös uusia sairauksia. Mutta sitä ei pidä pelätä, koska laajeneminen on kuitenkin ainoa valittavissa oleva tie. Kannassa, joka on lavea ja jonka perimässä on myös paljon ei-toivottuja ominaisuuksia, tulee sitten vain luoda tarkoituksenmukaisia metodeja, jotta ei-toivottujen ominaisuuksien esiintyminen pysyisi jatkuvasti siedettävän alhaisella tasolla. (Sitä vastoin jossain muualla aiemmin esille tullut idea rodusta, jossa ei olisi mitään ei-toivottuja ominaisuuksia, olisi epärealistinen eikä toteutettavissa oleva.)

Re: Polskin luonne ja terveys - pohdintaa kasvattajakurssist

ViestiLähetetty: 29.10.2015 10:24
Kirjoittaja Lea
Sitten hieman taustaa puolanvinttikoiralle niitä varten, jotka tykkäävät tutkia asioita syvällisesti. Mikä on esim. rodun populaatiokoko ja sukusiitosprosentti?

Tässä linkissä olevassa taulukossa on nähtävillä sukusiitosprosentin kehitys rodun perustamisesta alkaen. Siitä saa myös käsityksen syntyneiden pentueiden määristä.
Tänä vuonna on tähän mennessä syntynyt maailmalla 10 pentuetta, 62 pentua.

http://www.kolumbus.fi/chartpolski/suku ... ehitys.htm