Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelusta)

Kysy rodusta, kerro kokemuksia, sana on vapaa julkiselle keskustelulle rodusta ja yksilöistä.

Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelusta)

ViestiKirjoittaja zaida » 16.07.2014 11:42

Tuolla FaceBookin Puolanvinttikoirat ryhmässä lähti juttu rönsyilemään maailmanvoittaja osallistujista polskin luonteeseen joten noukin keskustelua talteen tänne. Jatketaan aiheesta täällä vaikkapa kertoen millaisia luonteita meidän polskeilla oikein onkaan, kaikki kun ovat yksilöitä.

Eli FB-lainaus:
"Terhi Är:
Mutta yleisesti ottaen polski on (minun mielestä) aika haastava rotu. Ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että polskit tulisivat toisten koirien kanssa toimeen niin hyvin, että ne voisi laittaa keskenään kilpailemaan ja onhan ainakin joidenkin yksilöiden luonteessa parantamisen varaa myös reippauden suhteen. Toki on paljon polskeja, jotka ovat avoimia, ystävällisiä ja kaikin puolin reippaita, mutta ainakin meidän polski on arahko ja suhtautuu huonosti vieraisiin koiriin, jos sillä on pienikin mahdollisuus olla niskan päällä. Lisäksi olen lukenut jo edesmenneestä polskista mm. lemmikkipalstoilla, joka oli kirjoitusten perusteella Raimoakin arempi ja hermoheikompi. Tämä nyt on minun mielipiteeni, mutta kyllä siihen joku syy myös itse rodussa on, että se ei ole saavuttanut samanlaista suosiota kuin esim. lapinkoira.

Maija Laine:
pienen kannan kanssa olis erittäin tärkeetä pitää esillä ja yrittää harrastaa.... vaikka se olis sitte se yks tai kaks näyttelyä ja kisaa vuodessa... ja aika paljon pystyy itse vaikuttamaan sillä että kulkee niiden koirien kanssa eikä piilota niitä sinne kotinurkille...

Zaida Hämäläinen:
No useimpien koirien kanssa on tosiaan se mitä enemmän niitä tuolla pitkin maailmaa kuljettaa niin sitä sosiaalisemmin ne sielä pärjää.

Maija Laine:
polski on mulle tullu tutuksi Katariinan kautta, rodusta olen lukenut ja kuvia nähnyt mutta Friidu on eka jonka oon tavannut livenä

Zaida Hämäläinen:
Ja mitä tässä on viime vuosina kohdannut näitä unkarilaisia, niin yhtä haastavia koiria ne on kuin polskit ja silti niiden suosio on huima meihin verrattuna. Mutta ne onkin useamman koiran voimin edustettuina joka kisassa ja näyttelyssä.

Katariina Sarin:
Polski ei tosiaan ole tyypillinen vinttikoira, vaan vaatii omistajaltaan enemmän viitsimistä ja osaamista keskimäärin (vaikkapa nyt greyhyn verrattuna). Mutta Suomessa on polskeja reilu 30, luulisi niistä piisaavan näyttelyihin enemmän kuin n. 5 kpl. Tämä vuodatus nyt on ehkä väärässä paikassa, kun ne joita olisi kiva hätyyttää kisapaikoille eivät ole käsittääkseni paikalla.

Maija Laine:
Ja saahan polskin toimimaan hyvin myös lasten käsissä yksilöeroja varmasti mutta kyllä tämä taitaa olla yksi syy siihen että jonain päivänä meilläkin on polski

Terhi Är:
Heh, meidän kotinurkille "piilotetusta" koirasta olisi pitänyt kasvaa erittäin sosiaalinen aikuinen, koska asumme Hkin. keskustan tuntumassa kerrostalossa Suomen vilkkaimmin liikennöidyn tien varrella Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka välillä käytiin mökillä ihmettelemässä maaseudun rauhaakin. No, mutta joo. Yleensähän se vika on siellä hihnan toisessa päässä. Varmasti moni polski on metsittynyt ihan omistajan metsäläisyyden takia. Mun pointti oli kuitenkin siinä, että kyseessä on haastava rotu ja se varmasti näkyy myös rodun harrastajamäärissä. Ja supersuosio ei tee millekään rodulle hyvää ja kai parempaan suuntaan polskitkin ovat nyt menossa

Paula Kemppainen:
Näin unkarinvinttikoiran omistajana pakko kysyä täsmentävä kysymys Zaidalta, että millä tavalla unkarilainen on sinun mielestä haastava? Minusta kun nää on aika helppoja, Zeldaa on aina voinut viedä ihan minne tahansa eikä se ole tarvinnut mitään erityisiä toimenpiteitä sosiaalistamisen tms. suhteen. On aivan äärettömän avoin ja ystävällinen koira, rakastaa kaikkia ihmisiä, mikä ei ymmärtääkseni ole kovin tyypillistä polskille vaan ne ovat pidättyväisempiä?

Zaida Hämäläinen:
Mun käsittääkseni useimmat polskinartut on yhtä ihania ja lempeitä kuin Friidu ja useimmat urokset yhtä itseään tehostavia kuin Alfa vieraiden koirien lähellä, joten kun muistaa että käsissä on helposti räjähtävää, vaiston varassa toimivaa voimaa niin aina näiden kanssa pärjää.. Polskia ei oikeastaan vaan voi "unohtaa" havainnoinnin ulkopuolelle, ainakaan urosta siis.. Mutta muutenhan nää on ihan normaaleja koiria (tai sit mulla on aina vaan ollut epänormaaleja koiria)

Maija Laine:
kuten sanoin yksilöeroja, niitä löytyy jokaikisestä rodusta. ja vaikka omistaja tekisi mitä ja antaisi kaikkensa niin on niitä yksilöitä jotka on onnellisempia yksin piilossa kaikelta, mutta se onko se koiranelämää en tiedä, riippuu koirasta ja omistajasta...

Katariina Sarin:
Ei Friidun kanssa ole myöskään ollut koskaan ongelmaa missään, rakastaa kaikkia. Mutta kyllä mäkin olen sellaisessa luulossa ollut että unkarilainen ja polski olisivat samankaltaisia luonteeltaan? Noin keskustelupalstojen yms perusteella, sen enempää en ole unkarilaisia tavannut kuin ohimennen kisoissa ja näyttelyissä

Päivi Härkönen:
Yksilö-eroja ei pidä unohtaa. Minulla sattuu olemaan myös ei-niin-helppo-grey jota en soisi kovinkaan monen hoteisiin ylipäätään. Polskeissa ja unkarilaisssakin varmasti on sellaisia _yksilöitä_ jotka tavalla tai toisella vat haastavampia käsiteltäviä.

Zaida Hämäläinen:
No käsittääkseni unkarilaisilla on ihan samalla tavoin vartioimisvietti kuin polskeilla, ja ihan samanlaiset kisapaikan räyhät näyttävät unkarilaiset urokset olevat kuin Alfakin. Tarkoitin siis sitä että unkarilainenkaan ei ole se hihnan perään "unohdettava" lapanen. Ja mitä taas tulee tuohon ihmisrakkauteen niin Alfan kohdalla ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa yhdenkään ihmisen suhteen (koira suhtautuu varauksella vain niihin joihin itsekin suhtaudun eli känniääliöt ja muut sekopäät), yleensä tutut ihmiset tervehditään riehakkaalla tanssilla ja vieraampia kohtaan suhtaudutaan sitten tilanteen mukaan joko välinpitämättömästi tai rapsutuksia kerjäten.

Terhi Är:
Olen kyllä täysin samaa mieltä tuosta, että polskia ei voi unohtaa havainnoinnin ulkopuolelle ja käsissä tosiaan on räjähtävää voimaa. (Ehkä tämä koskee nimenomaan uroksia. Tapaamani polskinartut, joita on varmaan yht. lähemmäs 15 kpl, ovat olleet reippaan ja mukavan oloisia luonteeltaan )

Zaida Hämäläinen:
Uroksista vain Mokke (eli Friidun iso-isä, meniköhän oikein?) oli sellainen että sen saattoi näyttelyssä jättää kehän laidalle pedilleen maate ilman hihnaa tms ja koira pysyi siinä kuin liimattuna välittämättä ketä kulkee ohi.. Toki koiran luonne vaikutti asiaan, mutta kyllä siinä suurin painopiste oli varmasti omistajan viitseliäisyydellä sen suhteen että koirasta koulittiin "ajatuksella toimiva".
Tosin jänöjen perään juostessa tuokin koira hukkasi sitten korvansa

Paula Kemppainen:
On kyllä vahtiviettiä, ja pientä rähjäysongelmaakin tuolla mun unkarilaisnartulla (luultavasti osasyy on, että ehti oppia sen remmiräyhältä porokoiralta pentuna). En tiiä, jotenkin on vaan silti tullut itelle semmoinen vaikutelma että polskit oisi "vaikeammin lähestyttäviä", ja kun oon aatellut ettei ne vieraista ihmisistä piittaa niin en oo itekkään niitä käyny lääppimässä jos oon näyttelyssä nähnyt. Unkarilaisiin tutustuessani pari koiraa suorastaan tunki rapsuteltavaksi täysin vieraalle ihmiselle ja ihastus syntyi mukavaluonteisiin ja avoimiin koiriin kun oli avoimiin koiriin jo tottunut, niin oli helpompi ottaa avoin vinttikoira siihen jatkoksi. Polskien rotuesittelyissäkin kun mainitaan selkeästi rodun pidättyväisyys ja jopa epäluuloisuus, ja kun ei niitä livenäkään missään näe niin ei ihan vielä tohtinyt polakkia ottaa vaikka rotu erittäin paljon kiinnostaakin ja ehkäpä jonain päivänä sellainen itselle vielä tuleekin.

Jokainen saa harrastaa tai olla harrastamatta, eihän ketään voi pakottaa mutta kiva oisi kyllä nähdä polskejakin enemmän turuilla ja toreilla. Kun kyllähän se vain niin on että mitä enemmän rotua tuodaan esille, sen enemmän se houkuttelee niitä aktiivisia harrastajia. Näinhän on käynyt unkarilaisten kohdalla, ja meidän rotu kiinnostaa erityisesti niitä jotka hakevat harrastusvinttikoiraa

Zaida Hämäläinen:
No meillähän on useampana vuotena ollut avoimet ovet polskipäivän yhteydessä, just sitä varten että koiriin pääsisi tutustumaan ja rodusta saamaan käsityksen. Eli sinne vaan tekemään tuttavuutta. Alfa ainakin on kisoissa ja näyttelyissä just sellainen että jos joku tulee kysymään saako rapsuttaa, niin sen jälkeen kun minä annan luvan, alkaa häntä heilua ja mieluusti tutustuu. Pentuna tuo tietysti tunki jokaisen syliin ja halusi tutustua ihan kaikkeen, ajan myötä on sitten muuttunut enemmän siihen evvk-moodiin.

Katariina Sarin:
Friidua tosiaan sopii tulla rapsuttelemaan jos meidät jossain näkee Ja juu, ei voi ketään pakottaa, valitettavasti Ymmärrän kyllä hyvin että jos koira stressaa kovasti massatapahtumissa tms ,ettei tulla, mutta pääasiassa nykyisten polskien osalta näin ei ole vaan niitä vaan tykätään jemmata takapihalle. Tosin kutakuinkin kaikkien takapihalle niitä on tervetullut katsomaan, mutta kuka sinne jaksaa/keksii vaivautua

Zaida Hämäläinen:
Meillekin on vierailijat tervetulleita, tosin jokainen haukutaan portilla pataluhaksi, mutta itse halusinkin vartioivan koiran joten haukkuminen kuuluu asiaan.

Maija Laine:
ja pitää myös muistaa se että koira kun koira käyttäytyy eritavalla kotona kun kisa/näyttely tilanteessa

Zaida Hämäläinen:
Siinä mielessä nuo polskipäivät on hyvä paikka tutustua koiriin, sielä on periaatteessa toisilleen tuttu koirajengi puolueettomalla maaperällä, eli käyttäytyminen on jotain massatapahtuman ja kotiolon välimaastoa..

Paula Kemppainen: Haukkumiseen nyt on tottunut kun on porokoirien kanssa ollut tekemisissä ehkä juuri enemmän kiinnostaisi se, millaista on ihan se perusarki polskin kanssa, jolloin kotipihoilla vierailu ja vaikka yhdessä lenkillä käyminen antaisi enemmän perspektiiviä rotuun. Sitä kun vaan asuu täällä Pohjois-Suomessa, niin ei etelän tapahtumiin tule kovin usein lähdettyä, ja sitten jos lähtee niin on oman koiran kanssa kädet täynnä ja tekemistä, oli sitten näyttely tai kisat. No, eipä tässä ole kiirettä

Katariina Sarin:
Tässä mennään nyt alotuksesta jo kaukana mutta ei kai sen niin väliä... Meille on tosiaan tervetullut (asutaan Loimaalla,Turusta puolisen tuntia Tampereelle päin) ja meillä on näillä näkymin tästä eteenpäin 3 kpl polskeja..

Zaida Hämäläinen:
No Lotta vaikuttaa käsittääkseni vielä pohjoissuomessa Rovaniemellä, eli treffejä sille suunnalle. Ja kokkolasta löytyy parikin polskia.. loput taitaa sitten olla kuopion etelä puolella.. Ehkä meidän pitäisi yrittää taas lähivuosina saada jokunen polski kisaamaan hailuotoon.

Paula Kemppainen:
Ai Kokkolassakin on polskeja! Siellä juuri oltiin sunnuntaina näyttelyssä mutta ei ollut ilmoitettuna yhtäkään. Olen ollut tietoinen vain Kokkolan slougheista ja galgoista täytyy maastokisoista koittaa bongailla polskejakin sopivassa välissä, nyt kun tuo oma unkarilainen kisauraansa aloittelee.

Terhi Är:
Rami on välillä tavattavissa Pohjois-Pohjanmaalla. Se on tosiaan vieraita ihmisiä kohtaan erittäin pidättyväinen, jopa arahko, mutta parempaan suuntaan sekin on iän ja vanhemman koiran esimerkin avulla muuttunut Paljon siinä on kuitenkin positiivisiakin puolia, joita ei monen vinttikoiran kanssa varmaankaan tule koettua.

Maija Laine:
tampereella oli kyllä upeita unkarilaisia kisaamassa vielä kun tosiaan polskeja olisi samalla mittakaavalla

Zaida Hämäläinen:
Alfan veli ja Friidun eno (vai isoeno?) asuu kokkolassa. Kuuluvat valitettavasti siihen kotona haudottavaan kastiin vaikka hienoja koiria olisivat kumpikin

Lotta Sundström:
Juu Rollossa asun. Saa toki tulla moikkaamaan Merriä ja Urho-sloughia siinä sivussa! Pyörin muuallakin täällä Lapissa kuin Rollossa, eli meidät saattaa bongata myös muualta. Nyt lauantaina 19.7 sekä Merri että Urho on menossa Kemin näyttelyyn.

Paula Kemppainen:
Me ei tulla Kemiin kun on kaverilla häät, mutta jospa jossain törmätään sinuun ja Merriinkin! Lapissa tulee itsellä käytyä joka talvi kyllä hiihtolomien aikaan, että voisihan sitä sitten vaikka pysähtyä Rovaniemellä kiitos näistä vinkeistä, olen luullut että kaikki asuu etelässä ja Keski-Suomesta löytyisi lähimmät polskit.

Paula Kemppainen:
Aihe on muuten "vähän" ajautunut sivuraiteille, hups! Mutta onhan tuo 13 ihan kiva määrä, harmi vaan kun en taida ehtiä katsomaan Maailman Voittajassa lauantaina mitään muita kuin omia rotuja, kun samana päivänä on myös vitosryhmä ja porokoirakehät kestää niiden koiramäärillä koko päivän...

Maija Laine:
haitanneeko tuo ajautuminen, kuitenki joltain osiin aiheeseen liittyvää mm. luonne ja käytös jutut

Katariina Sarin Ei kai näiden fb-keskustelujen tarvitse niin virallisia olla, kiva jos voi tietoa levittää

Nina Turunen:
Voi veikkosella, tämähän on rodun täkäläinen osallistujaennätys! Edellinen on 90-luvun puolivälistä muuan voittajanäyttelystä ja silloin oli 9 polakkia.

Nina Turunen:
Terhi Är kirjoitti: " Lisäksi olen lukenut jo edesmenneestä polskista mm. lemmikkipalstoilla, joka oli kirjoitusten perusteella Raimoakin arempi ja hermoheikompi."

Kirjoitusten perusteella... Lemmikkipalstoilla on muuan henkilö kirjoitellut omasta, nyt jo edesmenneestä puolanvinttikoirastaan värikkäitä ja railakkaita kuvauksia, joista saa helposti todellisuutta paljon ihmeellisemmän kuvan ja joiden sävy on usein jopa ollut systemaattisen kielteinen. Valitettavasti toisinaan on jopa vaikuttanut siltä, että rotuamme koskevien asioiden dramatisointi ja rotumme mustamaalaaminen on tuottanut hänelle ehkä jopa jonkunlaista mielihyvää. Käytiinpä keskustelua mistä aiheesta tahansa, hänellä on ollut taipumus ilmestyä paikalle tuomaan esiin ikiomaa agendaansa. Olen itse tavannut joitakin kertoja kyseisen koiran livenä enkä ole havainnut sen käyttäytymisessä mitään erityistä, mikä antaisi aihetta tuomitsemiseen. Lukiessa omistajien kuvauksia koiristaan on hyvä ottaa huomioon, että ihmisillä on kovin erilaisia mentaliteetteja ja tapoja nähdä asioita. Monesti kertoessaan näennäisesti koiristaan nämä pikemminkin keskittyvät antamaan informaatiota itsestään oman kerrontatyylinsä kautta.

Terhi Är :
" Lemmikkipalstoilla on muuan henkilö kirjoitellut omasta, nyt jo edesmenneestä puolanvinttikoirastaan värikkäitä ja railakkaita kuvauksia, joista saa helposti todellisuutta paljon ihmeellisemmän kuvan ja joiden sävy on usein jopa ollut systemaattisen kielteinen. Valitettavasti toisinaan on jopa vaikuttanut siltä, että rotuamme koskevien asioiden dramatisointi ja rotumme mustamaalaaminen on tuottanut hänelle ehkä jopa jonkunlaista mielihyvää. Käytiinpä keskustelua mistä aiheesta tahansa, hänellä on ollut taipumus ilmestyä paikalle tuomaan esiin ikiomaa agendaansa. Olen itse tavannut joitakin kertoja kyseisen koiran livenä enkä ole havainnut sen käyttäytymisessä mitään erityistä, mikä antaisi aihetta tuomitsemiseen."
Ok, mä en todella kyseistä koiraa tai ihmistä tunne. Olen vain lukenut kuvauksia kyseisestä koirasta ja nehän tosiaan ovat melkoisen surullista luettavaa. Harmillista, jos tilanne tosiaan on sellainen, että pitää julkisesti kertoa valheita koiransa käyttäytymisestä. Tosin minun mielestäni koira pitää aina tavata kotioloissa ja nähdä se omana itsenään siellä. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että me kertoisimme Raimosta valheita tms. Sen kanssa eläminen kaupungissa on ihan aidosti ollut todella haastavaa ja pahimpina aikoina se piti aina viedä autoon, jos meille tuli vieraita. Ei sen takia, että se olisi aggre, vaan sen takia, että koira meni niin paniikkiin, että jotenkin lamautui ja meni nurkkaan kyyhöttämään voimakkaasti täristen Nykyään tilanne on jo onneksi parempi, mutta kyllä se silti pyrkii välttämään kontaktia vieraisiin ihmisiin, kuten polskipäivillä näittekin. Siellä se kuitenkin käyttäytyi hyvin koirien suhteen. Myöhemmällä vierailulla Lumin luona sitten huonommin.

Zaida Hämäläinen:
Mun mielestä Raimo käyttäytyi polskipäivillä ihan normaalin nuoren uroksen tavoin. Ja mitä tulee puolestaan tähän palstoilla mainittuun koiraan niin henkilökohtaisesti on todettava että ne kerrat kun koiran kohtasin, oli se mitä ihastuttavin yksilö enkä ymmärrä miksi omistaja halusi sitä "demonisoida".

Nina Turunen:
Polakkirodulle on jossain määrin tunnusomaista, että se suhtautuu vieraisiin ihmisiin viileän välinpitämättömästi. Ehkä juuri siksi rodun ulkopuoliset ihmiset saavat rodun luonteesta tylyn kuvan. Mutta täytyy todeta, että jos polakki onkin pidättyväinen vieraita kohtaan, niin tuttuihin ihmisiin se tuhlaa ylenpalttisesti rakkauttaan. Kotioloissa polakki on erittäin hellyydenkipeä ja läheisyyttä rakastava koira. Tätä ei yleensä voi käsittää ihminen, joka tarkkailee rotua sen ulkopuolelta ja kohdatessaan polakin tulee joko ohitetuksi tai jopa torjutuksi.

Zaida Hämäläinen:
Joo, toi on rosi selkeästi havaittavissa, siksi itse varmaan näkee rodun niin avoimena kun useimpiin näistä koirista on päässyt tutustumaan jo pentuna ja jos kohtaaminen on aikuisena niin yleensä ensimmäisellä kerralla polski "arvioi" ja jos hyväksyy niin seuraavalla kerralla vastaanotto on sitten jo selkeästi erilainen, rakastava. Silti näissäkin näkee eroja miten rakkaita ketkäkin ovat. Esimerkiksi Friiduhan yrittää kiivetä syliin ja pussata kuoliaaksi aina tavatessa kun taas esimerkiksi Luna ja Aati tervehtivät kyllä ystävällisesti häntä heiluen, muttei niin rakastaen. Friidu on viettänyt aikaa meillä hoidossa, joten se on enemmän osa omaa laumaa. Ja tämä "rakkauden taso" korostui vielä siinä vaiheessa kun mentiin pentuja katsomaan ensimmäistä kertaa, sen selkeästi näki että Friidu ilahtui näkemisestä ja sitten vielä ylpeänä halusi esitellä pennut meille.

Terhi Är:
Niin, mä olen ymmärtänyt kyllä, että kaikkien polskiharrastajien mielestä Raimon käytös on polskille normaalia! Siksi mä aina tulenkin määkimään polskien vaikeasta luonteesta ja siitä, että se ei välttämättä ole kaikkiin käsiin ja kaikkiin asumisolosuhteisiin se parhaiten soveltuva koira. Raimo on meidän ensimmäinen (ja näillä näkymin viimeinen) polski ja sitä ennen minulla oli ollut 11- vuotiaasta lähtien muunrotuisia koiria. Koira-asteikolla Raimo olisi varsin pehmeä ja terävä, mikä on hankala yhdistelmä samassa yksilössä. Mutta polskina se on normaali polski.

Nina Turunen:
Mitä noin muuten tulee perusarkeen polakin kanssa, itselläni on ollut sekalauma vuosituhannen vaihteesta lähtien ja vielä olen tolkuissani. Noin yleisesti nämä ovat vaatimattomia maatiaiskoiria, helppoja ja varsin halpoja elättää, kunhan nyt vaan muistaa sen, että osa näistä vartioi kotia. Mutta vielä luonteesta sen verran, että rotuun on tällä vuosituhannella tullut nyt jo niin paljon uutta verta, että yleistyksiä on entistä vaikeampi tehdä. Yksilöitä on joka lähtöön. Se taas, millaiseksi polakin luonne profiloituu tulevaisuudessa, on viime kädessä kasvattajien ja pennunostajien käsissä. Suomessa sekä arkielämän kannalta tärkeät ominaisuudet että myös harrastettavuus kyllä huomioidaan, mutta ulkomailla turhan moni yhdistelmä tehdään edelleen pelkästään ulkomuotoseikkojen perusteella. Niin ikään pennunostajien kannattaa pohtia, olisiko syytä tukea valinnoillaan vastuuntuntoista kasvatustyötä hankkimalla polakkeja kenneleistä, joissa arkielämän kannalta tärkeitä ominaisuuksia pyritään asettamaan etusijoille kosmeettisten ominaisuuksien sijasta.

Zaida Hämäläinen:
No tuosta olen kyllä samaa mieltä ettei polski ole kaikille soveltuva rotu, aivan samoin kuin dobermanni, dogo argentino tai edes sakemannikaan ei ole kaikille soveltuvia rotuja. Ja vaikka itselläni on koiria kerrostalossa ollut, niin pääsääntöisesti olen sitä mieltä että vartioimisviettinen, reviiritietoinen koira ei ole paras kerrostaloasuja.

Terhi Är:
Nimenomaan Nina ja Zaida. Siksi rotu ei varmasti tule koskaan olemaan samalla tavalla suosittu kuin helpommat rodut. Ja tosiaan, enää en polskia kerrostaloon tai edes kaupunkiin ottaisi (vaikka kuinka sanottaisiin, että se sopii sinne). Kyllä sen Raimosta näkee miten se nauttii luonnon rauhassa! Onneksi olemmekin näillä hetkillä muuttamassa rauhallisemmalle seudulle. Ja vartioimisvietti epävarmana pöhisemisen sijaan on kyllä tervetullut asia meillekin. Toivottavasti sitä kohti olemme menossa

Nina Turunen:
Minulla oli vuosina 2001-2009 kerrostaloasunnossa 5 polakkia ja yksi hortai. Kaiken huipuksi samalla porrastasanteella asuvassa perheessä oli ensin dobermanni ja sen jälkeen boerboel. Totta joka sana! Mutta polakit ymmärsivät, että porraskäytävä ei ole heidän yksityisaluettaan vaan yleistä aluetta eivätkä reagoineet porraskäytävässä muihin kulkijoihin mitenkään. Naapurin koira ohitettiin ahtaassa kohdassa siten, että käänsin polakit takapuoli vieraaseen koiraan päin, jollon ne seisoivat aloillaan. Naapuri taas oli rotuvalikoimastaan huolimatta ihan asiallinen tapaus.

Lumi Suhonen:
No,mun mielestä Raimon käytös ei ole normaali polskin luonne.En voi ymmärtää miten kenenkään mielestä arkuus/huonohermoisuus olisi normaalia yhtään millekään rodulle?Se että moisia esiintyy myös polskeissa on valitettava tosiasia.Noin muutenkin on omituista ulottaa minkään rodun keskimääräinen luonne/käytös yhden/muutaman koiran perusteella?!Joo,Filikin oli sellainen,että olisi voinut näyttelyissä jättää sen yksin odottamaan,eikä sen käytökseen koskaan tarvinnut panostaa sekunninkaan vertaa.Se vaan oli sellainen.Kumma jos pelkällä panostamisella kasvatukseen saa toisesta koirasta moisen,mutta perheen toinen koira piti lopettaa aggressiivisen käytöksen ja puremisen takia?!Tällä "rodun mainetta mollaanneen"koiran omistajan koiralla olikin loistavat lähtökohdat,kun oli moinen isä.Ja juu,kun on 15-vuotta yrittänyt pitää rotua esillä ja tuonut jalostuskioiria,niin todellakin alkaa tuntua epätoivoiselta ja siltä,että kaikki rahat hupenee.Voi myös olla,että koira joka jonkun mielestä voi olla näyttelykelpoinen kuvissa,voi omata vaikka huonommat liikkeet,joiden takia omistaja ei halua innokkaasti koiraa näyttelyissä käyttää,kun on niin kriittinen tms=rahan tuhlaamista,vaikka toki polskin kun polskin saa valioksi kun vaan jaksaa kipittää kehissä ...tms syitä.Huoh...kun ihmiset eivät niin hanakasti peilaisi muita harrastajia ja kasvattajia oman tilanteen,ajatusten ja omien koirien...tai sen oman koiran kautta.

Nina Turunen:
Terhi Är kirjoitti: "Niin, mä olen ymmärtänyt kyllä, että kaikkien polskiharrastajien mielestä Raimon käytös on polskille normaalia!" Omien havaintojeni mukaan Raimon käyttäytyminen kevään tapaamisessa oli normaalia: se kulki alueella vapaana muiden polakkien keskellä, käyttäytyi varsin huomaamattomasti ja antoi ottaa itsestään verinäytteen ongelmitta. Sen perusteella pitäisin sen käyttäytymistä siltä osin normaalina. Mutta sitä vastoin se, mitä aiemmin kirjoitit Raimon taipumuksesta ilmentää pelokkuutta, ei ole rodulle niin tyypillistä käyttäytymistä, että yleistystä siltä osin voisi tehdä. Eli voidaan sanoa, että Raimon käyttäytyminen vuositapaamisessa oli normaalia, mutta sitä vastoin ei voida sanoa, että polakkirodulle olisi tyypillistä erilaisissa arjen tilanteissa mennä tolaltaan, panikoida, täristä tms. Sen tyyppinen käyttäytyminen on pikemminkin yksilökohtaista, ei rotukohtaista.

Terhi Är:
Joo ja kuten olen sanonut, niin Raimo käyttäytyi erittäin hyvin siellä polskitapaamisessa ja olen siitä ylpeä. Sehän ei kuitenkaan ole arkitilanne Raimolle. Lumi sitten näki tätä huonompaakin käytöstä, jota se siis arjessa ilmentää. Hyvä kuitenkin kuulla, ettei polskin perusluonne kuulu olla tuollainen. Uskon kuitenkin parempaan tulevaisuuteen, vaikka töitä sen eteen onkin tehtävä

Lumi Suhonen:
Mitä tulee tähän mm.lemmikkipalstoilla mainittuun polskiin,niin aina on käyttäytynyt ok kun olen sen nähnyt,mutta en yhtään epäile,etteikö ole arjessa ollut rasittava.Omasta kokemuksesta olen huomannut,että näillä koirilla joilla päässä vähän viheltää on aika tyypillistä,että toisissa tilanteissa käyttäytyvät aikalailla normisti,kun taas monissa muissa tilanteissa pää sit levähtää.Siksi mun mielestä polskin "luonnediagnoosia" ei kannata tehdä vaan muutaman tapaamiskerran perusteella,varsinkin jos ei tapaa koiraa arkielämässä vaan jossain harrastuksissa tms.

Nina Turunen:
Minua toisaalta harmittaa, kun polakkien luonnetta koskevassa keskustelussa vuodesta toiseen aina korostetaan kielteisiä puolia, mutta myönteisistä vaietaan jokseenkin kokonaan. Polakkia tuntemattomille ulkopuolisille jää rodun luonteesta ihan ihmeellinen kuva. Sitten toisaalla kaikenlaisissa unelmarotukeskusteluissa saa lukea ihmisten repliikkejä tyyliin "minun tekisi hirveästi mieli hankkia puolanvinttikoira, mutten taida uskaltaa ottaa sellaista itselleni, koska en usko selviäväni sen pidosta hengissä; ehkä joskus sitten, kun minulla on kartano ja sata hehtaaria, palvelusväkeä, henkivakuutus, tarvittava laitteisto, turva-aidat, asbestipuku, rokotukset ja krusifiksi..." Millaisina meitä rodun harrastajia oikein pidetään?

Katariina Sarin:
Me ollaan aika hurjia mimmejä ja äijiä! Sinänsä on hyvä että tiedetään että ongelmiakin voi olla, mutta kyllä varmaan keskimäärin polskien kanssa on helppoa ja mukavaa. Friidu ainakin on ihan ehdottomasti helpoin koira minkä kanssa olen neliöitä kuunaan jakanut.

Olen kyllä sitä mieltä että niitä hankalia koiria voi tosin olla rodussa kuin rodussa, polskin osalta koko aiheuttaa omat hankaluutensa jos sattuu ei niin täysipäinen yksilö kohdalle.

Lumi Suhonen:
Luulen,että asiaa auttaisi huomattavasti se että ihan reippaasti suostutaan myöntämään että tässäkin rodussa on niitä huonoja luonteita,kuten ihan kaikissa muissakin roduissa.Se se vasta oudon kuvan antaakin jos/kun jollain on huonoluonteinen koira/huonoja kokemuksia jostain yksilöstä,niin sitä aletaan kuorossa selittämään normaaliksi,rotu vaan ei sovi kaikille jne.En usko,että on montaakaan ihmistä maailmassa,joka mieltäisi aran/huonogermoisen koiran olevan tyypillinen millekään rodulle.Mun mielestä just se antaa rodusta kammottavan kuvan,että kaikki vitipäät selitetään normaaleiksi.

Terhi Är:
Niinpä. Jos ajatellaan polskia lähtökohtaisesti, niin se on erittäin suurikokoinen ja voimakkaasti vartioiva koira. Tämän lisäksi pidättyväisyys on rodulle normaalia, kuten myös vieraisiin (erityisesti samaa sukupuolta oleviin) koiriin kohdistuva aggressio. Pelkästään jo näistä peruslähtökohdista ajatellen polski on vaativa koira. Miksi siis on huono asia, että ihmiset empivät ennen näiden hankintaa, tai eivät pidä itseään ollenkaan sopivana polskinomistajan.

Sen sijaan, että pyritään ns. piilottamaan/unohtamaan nämä peruslähtökohdat polskin haastavuudesta, niin ne voisi jotenkin myöntää/tunnustaa. Mutta vaikka ne ovatkin haastavia, niin ne on vinttikoiriksi valtaisan potentiaalisia vaikka mihin harrastuksiin! Väitän, että harva vinttari on noin potentiaalinen. Polski on tarpeeksi raamikas vetämään, se on luonteeltaan vinttikoiraksi hyvin koulutettava, se käy näytelmissä ja maastoilee ja varmaan osaisi käyttää nenäänsä jäljestyksessä ym. Polski on (mun mielestä) monella tapaa epätyypillinen vinttari ja se voisi olla myös niiden valttikortti

Katariina Sarin:
Musta tuntuu että harva jolle polski sopisi kuin silmä päähän (vai nyrkki silmään? :D) eivät osaa edes katsoa kymppiryhmän suuntaan.

Zaida Hämäläinen:
Polskihan toimii oikeasti erittäin hyvin monipuolisena harrastuskoirana, mutta jos koira mielletään kaikkien pelotteluiden jälkeen erittäin vaikeaksi roduksi niin kukapa harrastuskaveria kaipaava edes kiinnostuisi.

Terhi Är:
Onhan monet rodut mielletty haastavaksi. Jos ajatellaan vaikkapa käyttölinjaisia pk-koiria, niin eiväthän ne ihmisten mielestä helppoja ole. Katariinan kanssa samaa mieltä siitä, että harrastuskoiraa etsivä ei osaa etsiä sitä kymppiryhmästä. Ja vinttikoiraa etsivä ei halua haastavaa vinttikoiraa. Mutta enemmän tosiaan painottaisin polskissa sitä sen monipuolisuutta haastavat lähtökohdat muistaen. Nyt se ehkä on ihmisten mielissä "vain" haastava vinttikoira.

Zaida Hämäläinen:
No se sopii juuri tällaisille minun kaltaisille jotka vielä vajaa 10 vuotta sitten sanoi ettei mulle koskaan tule vinttaria, kun nehän on vain sellaisia täriseviä vässyköitä... Ja sitten tutustuin Wäneen

Nina Turunen:
MInusta siinä ei sinänsä ole mitään väärää, että rodusta puhutaan kriittisesti, mutta valitettavasti kritiikki suunnataan helposti vääriin kohteisiin. Näkyvimmät ja kärkevimmät kritiikit tulisi ehdottomasti suunnata nimenomaan niille tahoille, joille ne ovat tarpeen: esim. ulkomailla on kasvattajia, jotka suunnilleen viis veisaavat luonteista. Sen sijaan rodun ominaisuuksia yritetään esimerkiksi ainakin täällä Suomessa koko ajan kehittää entistä tarkoituksenmukaisemmiksi. Mutta tosiasia on, ettei kehittäminen ja eteenpäin meneminen tapahdu somen teoreettisissa keskusteluissa vaan nimenomaan konkreettisesti pennuttamalla koiria. Silloin on epäoikeudenmukaista, jos kasvattajien jo ennestäänkin aivan riitätvän rankkaa työtä hankaloitetaan pelottelemalla potentiaalisia tulevia pennunostajia. Jollei rodussa kauppa käy, mitään edistystä ei koskaan pääse tapahtumaan. Ihmiset huhkivat kaikkensa uhraten hiki hatussa yötä päivää 24/7 saadakseen jotain näkyvää aikaiseksi, mutta väärin kohdistettu kritiikki tekee heidän työstään tuskallisen hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Samaan aikaan toisaalla jotkut muut kasvattajat jatkavat surutta luonteesta piittaamatonta kasvatustyötään: heitä ei kukaan terrorisoi ja heidän pentunsa menevät hyvin kaupaksi. Tästä syystä rodun kielteisen esilletuomisen sijaan olisi järkevämpää jakaa asiallista valistusta uusille pennunostajille vaikkapa tiedottamalla heille heidän mahdollisuudestaan vaikuttaa rodun kehitykseen valitsemalla pentunsa ensisijaisesti sellaisilta tahoilta, joissa ulkomuodon ja tittelirimpsujen ym. koristeominaisuuksien sijaan pyritään yhdistelmävalinnoissa painottamaan käytännöllisempiä ominaisuuksia. Sillä tavoin kritiikillä voidaan vaikuttaa rodun kehitykseen myönteisesti kuitenkaan vahingoittamatta niitä toimintapesäkkeitä, joissa toivo paremmasta yrittää itää ja orastaa.

Tuo on totta, mitä sanotaan polakin monipuolisuudesta. Rodulla on julmetusti tutkimatonta potentiaalia, mutta se ei pääse esiin, koska rotu yleistasolla kategorioituu ahtaasti "vain" vinttikoiraksi, jolta siis odotetaan "vain" vinttikoiran ominaisuuksia. Käytännössä on kuitenkin yllättävän paljon vinttikoiraa koskevia yleistyksiä, jotka eivät sovi polakkiin.

Terhi Är:
Luonne- ja terveysasiat on koirien jalostamisessa mulle henk.koht. ne tärkeimmät jutut. Jos tekee riskipentueen tietäen, että lähisuvussa on sanomista sekä terveydessä että luonteessa, niin onko sen kritisoiminen sitten terrorisoimista. Mene ja tiedä. Minä kyllä ihan mielelläni antaisin palautetta myös ulkomaille, jos aihetta on, mutta en tunne ulkomaalaisten pentueiden taustoja niin hyvin, että voisin kritisoida. Mutta kuten jo aiemmin olen sanonut, se riskipentue tuo arvokasta tietoa polskien luonteesta ja terveydestä. Ja toivon oikeasti, että Rami on yksittäinen maanantaikappale

Lumi Suhonen:
No sehän tässä rodussa vaikeinta onkin,kun kaikesta huolimatta rodun jalostus tapahtuu Puolassa ja kritisoidakseen jonkun ulkomaisen pentueen/kasvattajan tekemisiä/tekemättä jättämisiä pitää asioista olla riittävästi tietoa,eikä sitä tietoa saa ellei tunne paljon ulkomaisia rodun harrastajia ja heidän koiriaan,kuin pätee myös siihen mitä itse tuo milloin keltäkin ja milloin mistäkin koiria ja millaisilla taustatiedoilla ylipäätään koiria sitten käyttää.Varsinkin,kun tuntuu että meillä on vähän jokaisella oma käsityksensä siitä mikä on polskin tyypillinen luonne.Oikeastaa vähän sama tilanne,kuin jos otetaan vaikka em.suomenlapinkoira.Meikäläiset tietävät että rotuun mahtuu juroa jullikkaa ja hilpeätä hepsankeikkaa ja kaikkea siltä väliltä.Kun näitä koiria sit vietäis puolaan,niin siellä ihmisten mielipiteet rodun luonteesta perustuisi siihen minkä luonteisen koiran/koirat saavat Suomesta,ku n ei ole kokemusta juuri muista,kuin niistä omista rodun vähälukuisuuden vuoksi.

Kuten Nina sanoi,niin jotkut polskit tykkäävät pysyä kauempana vieraista ihmisistä,,mutta mun mielestä pointti on juuri se miksi koira niin tekee.Siksi ettei vvk (pidättyväinen) vai siksi,että pelkää.Jos nyt otan esim.Raimon (Terhi tuskin pahastuu ) ja nämä mun puskapennut,jotka eivät käytännössä nähneet 2ekaan vuoteen muuta,kuin oman pihan,pellot ja metsät.Ei vieraita ihmisiä,saati vieraita koiria.Raimohan piti mua kokoajan silmällä,vaikka en noteerannut sitä mitenkään.Jos vähän liikahdin sitä kohti,tai käsi heilahti sitä kohti nin heti hyppäs kauemmaksi.Nämä puskajussit eivät aktiivisesti väistelleet ihmisiä kun sitten jonneki pääsivät.Jos juttelin jonkun kanssa niin seisoivat ihan normisti,vasta kun vieras yritti koskea niitä päähän ottivat askeleen taakse,tai sitten eivät.Mutta eivät kytänneet vierasta yhtään.Mun mielestä,jos Raimon kuuppa olisi kunnossa,niin se olisi jo 2,5 vuoden Helsingin keskustassa asumisen jälkeen huomanut,etteivät ihmiset ole sille uhka.

Tähän asti ainoa kontakti vieraaseen koiraan mikä Pamsulla on ollut,oli yhteislenkillä meidän pellolla.Koirat olivat kaikki kokoajan irti,Pamsulla ei ollut koppaa tai muutakaan.Varmaan n.15min se ulvohaukkui ja rääkyi vieraalle koiralle,olematta mitenkään kuitenkaan aggressiivinen,tai uhkaava.Meistä kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota koko Pamsuun ja lopulta Pamsu hiljeni ja uteliaisuus otti vallan ja varovasti alkoi lähestyä vierasta koiraa,aluksi takaapäin.Jos Raimolla olis kuuppa täysin kunnossa,niin se olisi 2,5 vuoden kaupunkiasumisen jälkeen jo oppinut etteivät vieraat koirat ole uhka,eikä sen olisi näin ollen tarvinnut käyttäytyä aggressiivisesti Jagodaa kohtaan.Vaikkakin luulen,että se toikin vähän hupia Jagodan arkeen

Paula Kemppainen:
Jokaisella on varmasti vähän omanlaisensa näkemys siitä, millainen koira on rotunsa ihanteellinen tai tyypillinen edustaja. Samoin se, että millainen koira on helppo ja sopiva itselle minulle porokoira on helppo koira, mutta en voi sitä kaikille kuitenkaan suositella, koska väärällä omistajalla se voi olla todella hankalakin tapaus, jos ei mitään ymmärrä koiran peruskoulutuksesta ja käyttäytymisestä. Eikä polskikaan minusta enää tunnu ollenkaan mahdottomalta, nyt kun olen enemmän rotua ja keskusteluja seurannut, ja kun nyt on tää samantyyppinen rotu eli unkarinvinttikoira tullut tutuksi, niin paljonhan niissä on samojakin piirteitä. Jos mulle joskus polski tulee, niin toden totta hankin pennun sitten suomalaiselta, vastuulliselta ja kokeneelta kasvattajalta, jonka puoleen voi helposti kääntyä jos tuleekin tenkkapoo. Minua ei normaalin rajoissa olevat vahtivietti tai pidättyväisyys haittaa, mutta arkuus on ehdoton nounou, samoin terävyys erityisesti pieneenkään arkuuteen yhdistettynä. Ketään ei saa koira syödä (ainakaan ilman minun lupaa ), ei ihmisiä, kissoja tai toisia koiria, ja tietyissä tilanteissa, kuten vaikka näyttelyissä tai eläinlääkärissä, pitäisi antaa koskea itseensä ilman temppuiluja. Noin muuten koira saa olla omanlaisensa persoona, tykkään kyllä jos koirassa on hieman "munaa" eli mikään tahdoton vässykkä ei tarvihe ollakaan ja useinhan se liian pehmeä luonne onkin se, mikä hankaluuksia elämässä aiheuttaa.

Terhi Är:
Yleisesti polskien puolustukseksi minun on sanottava, etten henk.koht. ole kohdannut noin arkaa polskia ja olen niitä kuitenkin tavannut jo varmaan lähemmäs 20kpl. Ehkä enemmänkin! Ja Ramilla ei koskaan ole ollut eroahdistusta, ei tuhoa, haluaa miellyttää ihmistä, pääsääntöisesti tottelee erittäin hyvin...

Lumi Suhonen:
No se mun mielestä hullua onkin,kun suurin osa polskeista on ihan normaaleita,niin miksi sitten kamala häly ja kohu,jos joku on arka/huonohermiinen??Hyvänen aika sentään.Eikös siitä pitäisi päästä yli,kuten muissakin roduissa?!Tai siis miksi siitä ei meinata päästä yli???Tai/ja ei uskota omistajaa,kun itse on nähnyt koiraa kerran,hetken?Ja vaikka meillä Raimo käyttäytyi,kuten käyttäytyi,niin selvästi siinä on se toinenkin ouoli,koska oli hyvin suloinen .Niin oli llkkukin sulkku ja kuitenkin usein mietin,että ammunko itseni,koiran,vai molemmat,kun sen tietynlainen arkuus teki arjesta raskaan kummallekin.Ja olis tosiaan hermo kärtsännyt jos joku olis tullut selittämään,että ihan normi polski,ei vaan sovi kaikille jne.Kumma,kun sen luonne silloin htväksyttiin araksi,vaikka monikaan ei sen touhuja koskaan nähnyt arjessa.Miksi siis llkku oli arka,mutta tänäpäivänä Raimo ei ole araksi katsottava?!

Katariina Sarin:
Mun mielestä Raimo oli selvästi arka tuolla polskipäivilläkin, ei niin rajusti kuin mitä Terhi on kertonut arjesta, mutta toisaalta hän on moneen kertaan sanonut että Raimo oli siellä erittäin reipas. Mielestäni sellainen luonne mistä Terhi on kertonut ei ole toivottava missään rodussa, eikä minulla ainakaan ole mitään syytä epäillä kerrottua.

Terhi Är:
Jos nyt ajatellaan sitä, että miksi polski ei ole kovin suosittu rotu, niin veikkaan, että ulkopuolisen silmiin näiden harrastajistakin voi tulla vähän erikoinen kuva. Mehän kuitenkin ollaan uusia polskiharrastajia Inkun kanssa ja kun meille tuli koira, jossa on parantamisen varaa sekä psyykkisesti että fyysisesti, niin millainen vastaanotto on ollut rodun parissa? Karkeasti sanottuna sellainen, että Raimo on ihan normaali ja me ollaan jotenkin aiheutettu kaikki Raimon viat. Jopa sitä silmääkin arveltiin meidän aiheuttamaksi. Ja me tietenkin sitten arveltiin, että jaahas, polskit ilmeisesti on aika kammottavia koiria (jos Raimo on kerran normaali) ja eihän niistä tietenkään kauhean hyvää kerrottavaa ole kenellekään ollut! Nyt, kun on laajemmin tutustunut rotuun ja saanut usealta taholta vahvistuksen siitä, että Raimo ei olekaan ehkä niin normaali, niin polskit on omissakin silmissä alkaneet näyttää niiltä mitä ne on. Eli todella potentiaalisia harrastuskoiria, jotka ovat vielä suurelta yleisöltä piilossa. Syy, miksi me ei olla polskia enää ajateltu ottaa ei ole koirat, vaan ihmiset. Tottakai minussakin on vikaa, olen joskus aika kärkäs foorumikirjoittelija, mutta silti olemme kokeneet olevamme "yksin" Raimon ja kaikkien sen ongelmien kanssa. Kaikkiin rotuihin syntyy Raimoja, omistajasta riippumatta.

Zaida Hämäläinen:
No enemmänhän tässä polskiporukassa oikeasti on haastetta ihmisten kuin koirien kanssa.

Maija Laine:
kaikista ei tarvi pitää mut kaikkien kanssa on yritettävä tulla toimeen.... ja kun tavotteena on kuitenki yhteisen rodun hyvä niin pitäis olla myös pokkaa sanoa/kysyä suoraan päin näköä jos on jotain sanottavaa... ja tää pätee kyllä ihan jokaseen koirarotuun...

Lumi Suhonen:
No,musta toi koko Raimo homma on mennyt perseelleen heti alusta asti ja olen siitä tosi pahoillani,että näin on käynyt.Just taannoin eräs kokenut puolalainen kasvattaja tuumi,että hänen mielestä yksi suurin ongelma rodussa tällä hetkellä on se,että kaikki uudet kasvattajat haluavat pelastaa rodun.Ei haluta tyypillistä/tavallista peruspolskia,ilman jonkinlaista "extreme-sukutaulua".No,mun mielestä (kuten hänenkin) on hyvä käyttää uutta verta,mutta kyllä mä tuonkin pointin ymmärrän,koska jos sulla on koira jonka sukutaulussa on paljon kw-koiria ja tuntematonta taustaa,niin miten opit rodun tyypillisen luonteen ja miten sitten pystyt esim.just pennunostajia auttamaan,jos et itsekään tiedä millainen peruspolski tyypillisimmin on?Tai sitten ulkonäkö,kun kw-koirien jälkeläisten ulkonäkö vaihtelee niin paljon.Mikä on hyvän tyyppinen ja mikä ei?Kuka pennuista on luonteeltaan/ulkonäöltään lähinnä ideaalia,että siitä kannattaa jatkaa.Tuntuu nykyään aika usein,että yks sun toinen ajaa vain sitä omaa agendaa minkä henk.kohtaisesti ajattelee olevan rodun parhaaksi.Mutta onko se aina niin?En tiedä?

Mitä tulee tohon sukupuolisidonnaiseen käyttäytymiseen,niin toki urokset tyypillisemmin yrittävät näkyvämmin pullistella ja mölistä,jos niiden niin antaa tehdä.Mutta paljon on myös leppoisia uroita,kuten Mokke,Fili,Laku etc joita ei vieraat uroot hierrä minkään vertaa.Nartuissa on ihan samoin.On niitä lempeitä ja leppoisia narttuja,kuin myös varsinaisia pirttihirmuja,joiden itse koen olevan niitä haastavampia.Urokset yleensäkin elävät enemmän hetkessä,mutta nartut taas...no,ovat narttuja .

Lumi Suhonen:
Tai siis hiertänyt.

Nina Turunen:
Polakeissa tuntuvat yksilöerot olevankin suuremmat kuin sukupuolierot. Oli aikoinaan turhauttava tilanne, kun etsiessämme kotia Lakulle, joka silloin oli vielä pentu, kävi ostajaehdokas sitä katsomassa, mutta ilmoittikin myöhemmin, ettei ota sitä, koska uroset sitä ja urokset tätä. Ja kun Laku nimenomaan oli viimeisen päälle hyväkäytöksinen herrasmies, joka eli sopuisasti yhtä lailla urosten kuin narttujenkin kanssa ja oli tavoiltaan muutenkin joka suhteessa moitteeton. Mutta turhapa on kasvattajan yrittää kertoa tosiasioita rodusta ja koirasta itsestään, kun ihmiset ovat niin stereotypioidensa vankeja etteivät edes voi nähdä maailmaa niiden ulkopuolella.
Polskit Alfa, Ronksu, Haracz ja Terracotta sekä howachart Wäiski
zaida
Ylläpitäjä
 
Viestit: 231
Liittynyt: 05.01.2014 13:02

Re: Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelust

ViestiKirjoittaja zaida » 16.07.2014 12:09

Alfan luonteesta voi sanoa sen olevan hyvin vahvasti jekyl-hyde. Koirassa on vahvana lempeä, hyvähermoinen halinalle ja sitten taas toisaalta hyvinkin räjähtävästi reagoiva, vartioiva ja reviiritietoinen alfa-uros.

Pääsääntöisesti Alfa on helposti totteleva, mukautuva, koira jonka kanssa on helppo liikkua ihan missä tahansa ihmisten ilmoilla. Tästä syystä oli erittäin helppoa reissata koiran kanssa henkilöautolla euroopassa, majoittuen ihmisten kodeissa sohvasurffaten. Se ei ahdistu ihmisten lähestyessä vaan joko on tyynen välinpitämätön tai tekee ystävällisesti häntä heiluen tuttavuutta.

Kotipihalla, omalla reviirillä, ollessa saapuville vieraille haukutaan hyvinkin räyhäkkäästi, mutta mikäli oma väki antaa merkin että vieras on tervetullut, muuttuu haukkuminen pian häntä heiluen tervehtimiseksi. Ja tutut, rakkaat vieraat pussataan kyllä läpimäräksi ennenkuin sisälle asti ehtii. Samalla tavoin toki reissussa puolustetaan sitten omaa autoa/reviiriä, tosin tuolloin räyhäkkyys ilmenee enemmän koiria kuin ihmisiä kohtaan.

Luonteen hyökkäävämpi puoli näkyy lähinnä "väärän" rotuisia koiria kohtaan, eikä se silloin ole edes sukupuolisidonnaista. Toki esim maastokisoissa muille uroksille uhoamista on, varsinkin jos lähistöllä on Alfalle merkityksellinen narttu (tässä on selkeästi eroa kenen seurassa se on), mutta koira on kisannut kansainvälisillä maastokentillä täysin ongelmitta toisten urosten kanssa, korkeintaan vieheelle tullessa on sitten ilmentynyt pientä "keskustelua" siitä kenen omaisuutta viehe on.

Se ei ole koskaan osoittanut pelkopurijan taipumuksia, silloin jos jotakuta koiraa puree (yleensä wäiskiä siis) niin kyse on ihan selkeästi valtataisteluista ja aseman selvittelyistä ja kun rähinä on läpi käyty on asia hyväksytty ja sen kanssa eletään.

Pentukoirien ja lasten kanssa Alfa on aina osannut käyttäytyä esimerkillisen upeasti. Ja vaikken yhteenkään koiraan luota 100% lasten lähellä, niin selkeästi Alfasta (samoin kuin wänestäkin) on nähnyt sen että lapset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja niiltä siedetään ihan erilaista kohtelua kuin aikuiselta siedettäisiin. Eli esim nopeat lähestymiset lelun kanssa "hyökäten" ovat sellaisia joista aikuinen saisi ainakin varoittavan murinan ja koira väistäisi alta pois, mutta lasten kohdalla joko lähestyminen otetaan vastaan katsoen vain minua "pelasta!" tai mahdollisuuksien mukaan väistäen alta pois. Ja lapset saavat Alfalta aina hännän heilutukset kohdataan niitä sitten missä tahansa, samoin kuin pentukoirat yleensä kuolataan ihastuksissa märäksi..

Ottaen huomioon että Alfa on saanut "kasvaa pellossa" eli käytännössä mitään toko-koulutusta ei ole vuosien mittaan harrastettu, sillä ajatuksella että kun koira tekee omavaltaiset ratkaisut maastossa, on lopputulos paras mahdollinen sen sijaan että sitä kiinnostaisi omistajan miellyttäminen. Eli mahdollisten negatiivisten piirteiden ilmeneminen on kyllä täysin hihnan tästä näppiksen puoleisesta päästä johtuvaa. Erilaisella kasvatuksella olisi tuosta taatusti tullut täysin hanskassa oleva, "helppo" tapaus. Toisaalta kun omistajakaan ei ole rauhallisen tasapaksu luonteeltaan niin ei kai se koirakaan sitä voi olla... :lol:
Polskit Alfa, Ronksu, Haracz ja Terracotta sekä howachart Wäiski
zaida
Ylläpitäjä
 
Viestit: 231
Liittynyt: 05.01.2014 13:02

Re: Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelust

ViestiKirjoittaja Lea » 31.07.2014 12:07

Jotain yleistä luonteesta, sen tutkittavuudesta ja tutkimustulosten käytöstä polskeilla. Nämä asiat tulivat mieleeni lukiessani tätä keskustelureferaattia.

Olisi pohdittava lähinnä sellaisia seikkoja kuin kuka koiran luonteen määrittelee. Onko se kenties omistaja, kasvattaja, naapuri vai satunnainen tarkkailija? Seuraavaksi: millä keinoin ja välinein luonteen määritteleminen tapahtuu niin että se toteutuisi mahdollisimman objektiivisesti? Erikoisesti vinttikoirien kohdalla tulisi pohtia, minkä tyyppinen testi testaisi koiran käytön kannalta oleellisia tuonteenpiirteitä ilman tarpeetonta paineistusta. Kolmanneksi: mihin luonteen määrittelyä tarvitaan, ts. miten sitä voidaan käyttää hyväksi rodunjalostuksessa?

Periaatteessa proseduuri etenee siten, että tutkimalla valitulla testillä tarpeeksi suuri määrä koiria pyritään luomaan rodulle tyypillinen luonneprofiili. Tähän profiiliin perustuen määritellään ne piirteet, mahdolliset osa-alueiden merkittävyydet ym., jotka edustavat rodussa toivottavia luonneominaisuuksia. Samalla voidaan asettaa luonteelle kriteerit jatkojalostusta silmälläpitäen.

Meillä on Suomessa perinteisesti ollut ja yhä on laajalti käytössä Kennelliiton viralliseksi hyväksymä suomalainen luonnetesti, jossa testin osa alueiden suoritus pisteytetään ja koiran testistä saama kokonaispistemäärä on nähtävillä jalostustietojärjestelmässä. Seuraava vaihe luonteen tutkimisessa on ruotsalaisperäinen MH-testiin perustuva luonteen kuvaus, jossa koiran hermoston paineistusta on vähennetty ja koiralle tunnusomaisista luonteen piirteistä pyritään saamaan tietoa tarkkailemalla sen käytöstä erilaisissa tilanteissa, jotka mahdollisimman paljon muistuttavat niitä tilanteita, joihin koira toistuvasti joutuu arkielämässä. Tätä kuvausta selvitti mm. Riitta Liimatainen vinttikoirapäivillä v. 2011 ja siitä on referaatti Vinttikoiralehdessä 4/2011. Kolmas vaihe on käyttäytymisen kuvaus, joka on viime syksynä alkanut Kennelliiton projekti ja liittyy yhtenä osiona rotukohtaisiin jalostustarkastuksiin. Jo testin nimestä voi tehdä sen johtopäätöksen, että halutaan välttää antamasta sellaista vaikutelmaa, että käyttäytymisen ja luonteen välillä vallitsisi suora yhteys. Johtopäätösten teko siitä, millä tavalla koiran käyttäytyminen ilmentää koiran luonnetta jää rotuyhdistyksen tai rotukerhon vastuulle ja sen yhdistys tulkitsee käyttäen hyväksi roduntuntemustaan. Mielenkiintoista tässä kuvaustapahtumassa on se, että koiran käyttäytymistä tutkitaan vain suhteessa ihmiseen. Yhdessä ainoassa osiossa koira saa vapaasti reagoida etäällä ohitse pyyhältävään vieraaseen koiraan.

Entä polskit? Meillä on siis luonteen tutkimiseen käytettävissämme toistaiseksi luonnetestit ja MH-kuvaukset. Näihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista. En tiedä nykyistä tilannetta, mutta ruuhkaa on ollut molemmissa testimuodoissa ja pitkiäkin matkoja saa varautua ajelemaan paikalle päästäkseen. Ainoa luonnetestiin osallistunut puolanvinttikoira on Magbet's Tantrum (Genius) v. 1997. v. 2007 SVKL:n jalostustoimikunta käynnisti kunnianhimoisen projektin luodakseen kokeilumielessa MH-testistä erityisesti vinttikoirille soveltuvan muunnoksen. Kuvauksen testaamista varten pyrittiin etsimään eri vinttinttikoiraroduista halukkaita harrastajia, jotka antaisivat koiransa tutkittaviksi. Puolanvinttikoirista osallistuivat silloin Twinspin Starry Night (Salli) ja Dzierzba Arcturus (Letti). Meiltä rodusta myös kaksi henkilöä osallistui testin ohjaajakoulutukseen. Tämä testin kehittelyn seuraaminen ja itse testitapahtuma olivat kovin opettavaisia ja antoivat uutta näkemystä koiran luonteesta ja sen tutkimisesta kiinnostuneille. Valitettavasti meillä laajemmin testien toineenpaneminen hiipui siihen erityisesti polskeissa niin tavanomaiseen ongelmaan nimittäin resurssien vähäisyyteen. Testaamisessa tarvitaan henkilökuntaa ja avustajia.

Polskin luonne puhuttaa paljon. Toivoisin nyt, että aika alkaisi olla kypsä myös rodun luonteen tavoitteelliseen seurantaan. Mulla on jotenkin sellainen käsitys, että suoranaista testaamista pyritään välttämään. Jos tämä on totta niin miksi? Se on kuitenkin ainoa edes jotenkin kelvollinen menetelmä silloin kun vertailukelpoista tietoa koiran luonteesta halutaan saada. Tällä hetkellä meillä on vain rodussa tämä rodun henkilökohtainen ongelma eli toimivien henkilöiden vähäisyys, mikä erittäin tehokkaasti estää ryhtymästä minkäänlaisiin tarpeellisiin projekteihin. Se on suoraan valittaen todettava. Mutta sille harrastajalle, joka itse halajaa oman ja koiransa hyvinvoinnin vuoksi saada ulkopuolista ja puolueetonta tietoa sen käyttäytymisestä koiran jonkinlainen testaaminen on ainoa vaihtoehto.
Viimeksi muokannut Lea päivämäärä 31.07.2014 14:36, muokattu yhteensä 1 kerran
Lea
 
Viestit: 443
Liittynyt: 09.01.2014 20:38

Re: Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelust

ViestiKirjoittaja zaida » 31.07.2014 12:34

Mä just tuossa viikonloppuna mietin Alfan viemistä viralliseen luonnetestiin, mutta koska yleensä aina havahdun asioihin liian myöhään, niin niinhän kävi tässäkin. Eli koiranhan tulisi olla alle 8 vuotias luonnetestiin osallistuessa.. Sinänsä jos joku tietää jonkun joka testejä tekee, niin silloin voisi kokeilla jos saisi testautuksen epävirallisesti..

Pentujen suhteen on sitten tarkoitus hoitaa asia aikanaan virallisesti.
Polskit Alfa, Ronksu, Haracz ja Terracotta sekä howachart Wäiski
zaida
Ylläpitäjä
 
Viestit: 231
Liittynyt: 05.01.2014 13:02

Re: Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelust

ViestiKirjoittaja Lea » 31.07.2014 13:21

Toinen varteenotettava vaihtoehto on MH-testi, jossa yläikärajaa ei ole. Alaikäraja siinä on 18 kk. Mutta hienoa, että testauksesta kiinnostutaan.
Lea
 
Viestit: 443
Liittynyt: 09.01.2014 20:38

Re: Polskin luonne ja käytettävyys (spin off FB-keskustelust

ViestiKirjoittaja ulla heurlin » 08.08.2014 15:18

FaceBook on tarua ihmeellisempi - ja samat henkilöt suoltavat samoja mielipiteitä aina maailman tappiin!
Minulla oli aikoinaan myös kuva, että polski muistuttaisi luonteeltaan (vartioimisvietti, nopea reagointi, pidättyvyys) joitakin aiempia dobermannejani. Nyt on kahdesta nartusta ollut pitempi kokemus ja uroksesta lyhyempi. Ensimmäinen käyttäytyi nuorena hieman terävästi vieraita koiria kohtaan, mutta oli täysin hallittavissa, sen tytär on evvk-mallia. Kastroitu uros on taipuvainen louskuttamaan, ei olla paneuduttu sen kouluttamiseen kun ei täällä haittaa. Ei se ole mikään "hirviö" vaikka joku on siitäkin niin väittänyt, ei yrittänyt esim. syödä chihuahuaa irllallaan pihalla ja menee tervehtimään vieraita ihan asiallisesti. Meille nämä polakit ovat olleet ihan ok koiria. Hyvin paljon on kiinni Ihmisen omasta mentaliteetista, miten koiransa mieltää, kuinka sen käytöstä tulkitsee ja mihin sävyyn siitä kertoo "turuilla ja toreilla". ( Mystikkoihmiset ovat taipuvaisia mystiikkaan.) Narttupolskeillamme on ainakin ollut pää täysin kunnossa, luonnetesteihin ei ole päästy, mutta muistan kylla vertailukohteena aikoinaan testatut dobberini, joiden kaikkien hermorakenne ei ollut aivan priimaa.
ulla heurlin
 
Viestit: 5
Liittynyt: 06.01.2014 13:13


Paluu Vapaa sana

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron