Puolalainen vinttikoira 1600-luvulla / Jan Chryzostom Pasek
Lähetetty: 17.07.2015 16:06
Postasin muutama vuosi sitten Tuulen Koirat -foorumille tämän vinttikoirapitoisen tekstinpätkän, mutta ehkä oikeampi julkaisupaikka sille olisi tämä polakkien oma foorumi. Tähänpä sen siis sieltä kopioin ja liitän.
Terveisiä Puolan kuningaskunnasta & Liettuan suuriruhtinaskunnasta Herran vuodelta 1680!
Jan Chryzostom Pasek raportoi meille sikäläisten vinttikoirien erinomaisuudesta muistelmateoksessaan, joka on mainittu myös M & I Szmurlon kirjassa Chart Polski. Meidän kannaltamme mielenkiintoinen kohta on sivuilla 255-256. Pasek kuvailee myös serkkunsa Stanisław Pasekin koiria:
"As for hunting with greyhounds, I had bred a kennel of greyhounds for myself from those of my cousin, Pan Stanisław Pasek of Sochaczew; whose greyhounds were both handsome and strong-bodied and at the same time so swift that never once had you need to let the pack of hounds loose on foxes or hares, only by turns, one greyhound for every hare, a different dog each time, and that hare never got away; whereas, for a wolf there was a levy in mass. And my huntsmen neighbors used to have such a saying: unhappy the beast who meets up with Pan Pasek, for he'll escape no more.
I was always particularly fond of training wild animals so that they grew tame; and these would not only live with the dogs but also, with the dogs, join in the chase after their wild brothers. Somebody would come to visit me and a fox would be in the yard, frolicking with the greyhounds; my guest would enter the house and a hunting dog is lying under the table with a hare seated on him. Should somebody who does not know me meet me riding to the chase, he would look, and here he'd see several handsome greyhounds, several pointers with a fox among them, here a marten, there a badger, an otter; behind my horse gambols a hare with little bells; a hawk is on the hunter's arm, a raven flies above the dogs, sometimes lighting upon a greyhound and so letting itself be borne along; then that man could only cross himself: 'For God's sake! This is a wizard: every type of beast is walking there amongst the dogs. What are they seeking? Why are they not going after those in their midst?' Should a hare break into flight, they're all after him; even my trained hare, seeing the dogs dash off, he too bounds after them. But when that hare out there begins to pray, my tame one flees back to the horse, not wanting to watch. My bestiary acquired renown far and wide in Poland and people told of even more things than I have here; however, leaving my animals aside, I return ad cursum anni."
Pasekin muistelmat on mahdollista jopa tilata englanninkielisenä nimellä Memoirs of the Polish Baroque jostain päin maailmaa ja niiden tunnus on ISBN-0-520-02752-3.
Tein joutessani pikaisen suomennoksen edellisestä lainauksesta. (En ole verrannut tätä alkuperäiseen puolankieliseen tekstiin.) Näin siis kuvailee suhdettaan luomakuntaan Jan Chryzostom Pasek muistelmissaan:
"Mitä tulee vinttikoiriin, kasvattaakseni noita koiria omiin tarpeisiini sain niitä serkultani Stanisław Pasekilta Sochaczewista. Hänen koiransa olivat sekä komeita että vahvatekoisia ja samalla niin nopeita, ettei ketun tai jäniksen perään koskaan tarvinnut päästää kokonaista koira-ajuetta vaan aina vain yksi vinttikoira vuorotellen jänistä kohden - joka kerralla eri koira - eikä saalis siltikään koskaan karannut koiralta. Sitä vastoin suden perään lähetettiin kokonainen koirakomppania. Jahtitovereillani olikin tapana aina sanoa, että onneton on riista Herra Pasekin kohdattuaan, sillä tältä pakoon se ei pääse.
Villieläinten kesyttäminen on aina ollut minun mieleeni. Nuo eläimet eivät ainoastaan eläneet koirien seurassa vaan myös kulkivat koirien mukana niiden villien sukulaisten jahdeissa. Jos joku tuli käymään talossani, hän näki pihamaalla ketun kirmailevan vinttikoirien seurassa. Tämän jälkeen sisään astuessaan vieraani saattoi huomata metsästyskoiran lojuvan pöydän alla jänis sylissään. Edelleen, minut saattoi nähdä menossa ratsain metsästämään ja mukanani kulki muutamia komeita vinttikoiria sekä seisojakoiria kettu seuranaan; kas siellä näätä, täällä mäyrä ja tuolla saukko; hevosen kintereillä loikki jänis tiukuja kaulassaan. Metsästäjän käsivarrella seisoi haukka ja korppi lenteli koirien yllä. Tällöin vieras saattoi tehdä ristinmerkin ja parahtaa: 'Herran nimessä, tämä mies on noita: kaikenkarvaiset villieläimet käyvät koirien keskellä! Mitä ne niiltä hakevat ja miksi eivät pakene niiden keskuudesta?' Ja kun villi jänis ilmestyi näköpiiriin, koirat ryntäsivät välittömästi jahtiin ja niiden rinnalla juoksi myös minun kesy jänikseni tehden syöksähdyksiä koiran lailla. Mutta kun koirat saavuttivat saaliinsa, kesy jänikseni kääntyi ja palasi takaisin hevosten luo haluamatta nähdä takaa-ajon päättymistä. Eläinkokoelmani sai laajalti huomiota Puolassa ja siitä kerrottiin paljon tarinoita. Jätämme nyt kuitenkin lemmikkini toisaalle ja palaamme ad cursum anni*."
*ad cursum anni = vuoden kulkuun
Linkki puolankieliseen teokseen.
Terveisiä Puolan kuningaskunnasta & Liettuan suuriruhtinaskunnasta Herran vuodelta 1680!
Jan Chryzostom Pasek raportoi meille sikäläisten vinttikoirien erinomaisuudesta muistelmateoksessaan, joka on mainittu myös M & I Szmurlon kirjassa Chart Polski. Meidän kannaltamme mielenkiintoinen kohta on sivuilla 255-256. Pasek kuvailee myös serkkunsa Stanisław Pasekin koiria:
"As for hunting with greyhounds, I had bred a kennel of greyhounds for myself from those of my cousin, Pan Stanisław Pasek of Sochaczew; whose greyhounds were both handsome and strong-bodied and at the same time so swift that never once had you need to let the pack of hounds loose on foxes or hares, only by turns, one greyhound for every hare, a different dog each time, and that hare never got away; whereas, for a wolf there was a levy in mass. And my huntsmen neighbors used to have such a saying: unhappy the beast who meets up with Pan Pasek, for he'll escape no more.
I was always particularly fond of training wild animals so that they grew tame; and these would not only live with the dogs but also, with the dogs, join in the chase after their wild brothers. Somebody would come to visit me and a fox would be in the yard, frolicking with the greyhounds; my guest would enter the house and a hunting dog is lying under the table with a hare seated on him. Should somebody who does not know me meet me riding to the chase, he would look, and here he'd see several handsome greyhounds, several pointers with a fox among them, here a marten, there a badger, an otter; behind my horse gambols a hare with little bells; a hawk is on the hunter's arm, a raven flies above the dogs, sometimes lighting upon a greyhound and so letting itself be borne along; then that man could only cross himself: 'For God's sake! This is a wizard: every type of beast is walking there amongst the dogs. What are they seeking? Why are they not going after those in their midst?' Should a hare break into flight, they're all after him; even my trained hare, seeing the dogs dash off, he too bounds after them. But when that hare out there begins to pray, my tame one flees back to the horse, not wanting to watch. My bestiary acquired renown far and wide in Poland and people told of even more things than I have here; however, leaving my animals aside, I return ad cursum anni."
Pasekin muistelmat on mahdollista jopa tilata englanninkielisenä nimellä Memoirs of the Polish Baroque jostain päin maailmaa ja niiden tunnus on ISBN-0-520-02752-3.
Tein joutessani pikaisen suomennoksen edellisestä lainauksesta. (En ole verrannut tätä alkuperäiseen puolankieliseen tekstiin.) Näin siis kuvailee suhdettaan luomakuntaan Jan Chryzostom Pasek muistelmissaan:
"Mitä tulee vinttikoiriin, kasvattaakseni noita koiria omiin tarpeisiini sain niitä serkultani Stanisław Pasekilta Sochaczewista. Hänen koiransa olivat sekä komeita että vahvatekoisia ja samalla niin nopeita, ettei ketun tai jäniksen perään koskaan tarvinnut päästää kokonaista koira-ajuetta vaan aina vain yksi vinttikoira vuorotellen jänistä kohden - joka kerralla eri koira - eikä saalis siltikään koskaan karannut koiralta. Sitä vastoin suden perään lähetettiin kokonainen koirakomppania. Jahtitovereillani olikin tapana aina sanoa, että onneton on riista Herra Pasekin kohdattuaan, sillä tältä pakoon se ei pääse.
Villieläinten kesyttäminen on aina ollut minun mieleeni. Nuo eläimet eivät ainoastaan eläneet koirien seurassa vaan myös kulkivat koirien mukana niiden villien sukulaisten jahdeissa. Jos joku tuli käymään talossani, hän näki pihamaalla ketun kirmailevan vinttikoirien seurassa. Tämän jälkeen sisään astuessaan vieraani saattoi huomata metsästyskoiran lojuvan pöydän alla jänis sylissään. Edelleen, minut saattoi nähdä menossa ratsain metsästämään ja mukanani kulki muutamia komeita vinttikoiria sekä seisojakoiria kettu seuranaan; kas siellä näätä, täällä mäyrä ja tuolla saukko; hevosen kintereillä loikki jänis tiukuja kaulassaan. Metsästäjän käsivarrella seisoi haukka ja korppi lenteli koirien yllä. Tällöin vieras saattoi tehdä ristinmerkin ja parahtaa: 'Herran nimessä, tämä mies on noita: kaikenkarvaiset villieläimet käyvät koirien keskellä! Mitä ne niiltä hakevat ja miksi eivät pakene niiden keskuudesta?' Ja kun villi jänis ilmestyi näköpiiriin, koirat ryntäsivät välittömästi jahtiin ja niiden rinnalla juoksi myös minun kesy jänikseni tehden syöksähdyksiä koiran lailla. Mutta kun koirat saavuttivat saaliinsa, kesy jänikseni kääntyi ja palasi takaisin hevosten luo haluamatta nähdä takaa-ajon päättymistä. Eläinkokoelmani sai laajalti huomiota Puolassa ja siitä kerrottiin paljon tarinoita. Jätämme nyt kuitenkin lemmikkini toisaalle ja palaamme ad cursum anni*."
*ad cursum anni = vuoden kulkuun
Linkki puolankieliseen teokseen.