Blanka Horbatowska: Menneisyyttä etsimässä

Koiramaailman hyödyllisiä linkkejä ja artikkeleita

Blanka Horbatowska: Menneisyyttä etsimässä

ViestiKirjoittaja Lea » 17.10.2016 20:48

http://charty.pl/index.php/2016/03/22/w ... Q.facebook

BLANKA HORBATOWSKA: MENNEISYYTTÄ ETSIMÄSSÄ


Puolanvinttikoirat ovat valtava intohimoni. Paitsi että olen omistanut ja kasvattanut näitä kauniita koiria jo 20 vuotta olen tehnyt useita tutkimusmatkoja pyrkien löytämään jälkiä, jotka liittyvät rodun historiaan sekä henkilöitä, jotka olivat ennen harrastaneet näitä koiria. Olin usein muistojen aiheuttaman liikutuksen todistajana. Minulle ne ovat sanoinkuvaamattoman arvokkaita kokemuksia ja miellyttävlä tapaamisia, sillä niiden ansiosta voin oppia ihmisiltä, joille puolanvinttikoira on ollut elämän, historian ja suvun tärkeä osatekijä. Etsintäni perustuu useimmiten suullisiin tietoihin ja vanhoihin puolanvinttikoirien kuviin. Myöhemmin matkojeni aikana yritin löytää uudelleen ihmisiä ja paikkoja.

Ensimmäinen löytöni oli Ares. Vuonna 1991 eräs tuttavani kertoi minulle valkeasta vinttikoirasta, joka asui eräällä Głogowin asuinalueella (ja koska minulla oli silloin greyhound, joka mitä todennäköisimmin oli paennut salametsästäjiltä). Tästä henkilöstä näytti siltä, että ne olivat samoja koiria. Aloin etsiä koiraa ja myös löysin sen. Osoittautui, että Ares oli puolanvinttikoira Buska Zdrojun ympäristöstä eikä sillä tietenkään ollut papereita. Kuitenkin kun tätä koiraa katselee sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun rotuun niin tyypillinen ja kaunis koira se oli. Kuva, jonka tässä jaan esittää koiraa jo kymmenkunta vuotta täyttäneenä v. 2000. Valitettavasti sitä ei koskaan onnistuttu kirjaamaan KW-rekisteriin tai millään keinoin käyttämään jalostukseen.

Tiesin kuitenkin miltä seudulta se oli peräisin. Niinpä vuonna 2006 Kielcen näyttelyn jälkeen, jossa olimme kahden puolanvinttikoiramme Ferdekin ja Gudelkan kanssa, matkustimme mieheni Marcinin kanssa näille seuduille etsimään puolanvinttikoiria. Jouduimme Soleciin, missä useissa liikkeissä yksinkertaisesti kyselimme vinttikoirista. Tietenkään emme aavistaneet mitään siitä, mitä oli odotettavissa. Olimme kuitenkin määrätietoisia ja lopuksi joku muisti, että voisimme kysyä kaupasta Wełninissä. Kylä sijaitsee tien varrella matkalla Soleciin. Siellä kysymyksemme jälkeen kaupan edustan täytti merkitsevä äänetömyys. Meille ei jäänyt muuta keinoa kuin ajella ympäri kylää ja tähyillä pihoilla nelijalkaisia asukkeja. Se oli toisaalta huviajelu, eikä mitään antanut. Jotenkin kuitenkin palasin uudelleen käymään läpi samoja reittejä ja äkkiä metalliportin takaa näin hymyilevän karkeakarvaisen nuoren vinttikoiran. Marcin jarrutti renkaat ulvoen. Siis niitä kuitenkin oli olemassa! Keskustelu omistajan kanssa ei aluksi oikein käynnistynyt ja epäluulo oli käsin kosketeltavissa. Kaikki muuttui äkkiä, kun autostamme lähti koiria ylpeästi ympärilleen katsellen. Keskustelukumppanimme varautuneisuus katosi paikalla. Vinttikoiraihmiset tuntevat aina toisensa.

Kysyessämme puolanvinttikoirista osoittautui, että ainoat olivat erään isännän omistuksessa kylän perällä. Ajoimme sinne ja koimme yllätyksen: kymmenkunta vinttikoiraa omistajineen oli jo saanut kuulla tulostamme. Koirat olivat hyvin hoidettuja ja -juoksutettuja, mutta kukaan niistä ei ollut hihnassa. Enemmistö niistä oli greyhoundin ja whippetin sekoituksia. Oli mukavaa katsella niin erinomaisessa kunnossa olevia koiria ja niiden ylpeitä omistajia. Pääsimme myös alueella ainoiden puolanvinttikoirien omistajan luo. Hänen luonaan koiria oli kolme: Awans, Oksana ja Roksana. Kävi ilmi, että Oksana oli kantavana, ja oli pian synnyttävä. Omistajan kertomuksesta selvisi, että kaikki kolme polveutuvat vielä koirista, joita on kasvatettu maatilalla Solecissa, josta ne sodan jälkeen joutuivat mm. isäntämme isälle. Isäntämme selvitti meille koirien periytymisen ja kuvaili pentueita, joita hänellä oli syntynyt tääksepäin laskien vuoteen 68 asti.

Omistajan kanssa päätettiin hänen koiriensa kirjaamisesta KW-rekisteriin ja hän toistaiseksi lupasi luovuttaa minulle koko syntyneen pentueen suorittaakseni kirjauksen. Niin myös tapahtui ja nopeammin kuin olimme odottaneet. Kun pennut olivat kolmiviikkoisia Oksana sairastui vakavasti, lopetti ruokinnan ja niin oli tarpeen mitä pikimmin ajaa 500 km hakemaan pennut. Niin meille joutuivat Bura, Antrejka, Acan, Artus ja Anilka. Pennut kasvoivat hyvin ja ne jaettiin meidän toimestamme ihmisille, jotka meidän käsityksemme mukaan ymmärtävät kuinka tärkeitä rodun kehitykselle nämä koirat ovat. Valitettavasti kuten usein tapahtuu kasvatukseen käytettiin vain Buraa, jonka omistaja on Aleksandra Domanska (kennel Cepeliada). Buran ja meidän Ferdekimme yhdistelmästä syntyi yksi pentue. Onneksi Patryk Bukowczanin ja Artur Litwan ponnistelujen ja uhrautuvaisuuden ansiosta KW-rekisteriin kirjattiin myös Roksana, Oksana ja Awans. Roksana synnytti Kawecan-kennelissä myös yhden pentueen, jonka isä on Incitatus Arcturus. Huolimatta ponnisteluistani Awansia ei onnistuttu käyttämään jalostukseen. Yhdistelmä oli suunniteltu Gaja Akacjanan kanssa.

Oma etsintäni ei rajoitu vain nykyisin eläviin koiriin. Harrastan jokaisen ajalta ennen toista maailmansotaa olevan arkiston, kerättyjen dokumenttien ja kuvien tutkimusta. Vierailen usein genealogisissa ryhmissä, forumeilla ja blogeissa, missä voi löytää hyvin mielenkiintoista ja innostavaa materiaalia. Tällä tavoin tapasin Tadeusz Jedliczkan, joka on Edward Niemojewskin jälkeläinen (lapsenlapsen poika). Niemojewskien perhe oli yksi viimeisistä toisessa tasavallassa, joka kasvatti puolalaisia vinttikoiria ja käytti niitä organisoituun metsästykseen. Maatilan isäntä oli Sergiusz Niemojewski, Stanislawin poika. Vuonna 1880 maat ulottuivat Włoszczowasta Oleszno po Lasociniin, yhteensä yli 12 000 ha. Suku sai olla ylpeä rikkaasta puolalaisten vinttikoirien sekä muiden metsästyskoirien kasvatusperinteestään. Jälkimmäisten joukossa oli myös ajokoiria. Mutta maatilan ylpeys olivat hevoset, täysi- ja puoliveriset sekä itäistä rotua olevat. Käyttökoirat oli metsästykseen harjoitettu suurella huolella. Olesznoon ja Włoszczowaan ajoivat tilanomistajat koko tasavallasta. Metsästysmaastot käsittivät puolet Folwark Podsamczen pinta-alasta ja metsästetyt eläimet vietiin useisiin Euroopan maihin. Ei siis mikään ihme, että tämä maatila (Włoszczowa) ja myös Oleszno, Niemojewskin perheen tyyssija olivat puolalaisen vinttikoiran viimeiset linnakkeet. Molemmilla näillä maatiloilla oli koiratarhoja, missä koiria kasvatettiin. Metsästysratsastus, joka oli alkanut Podsamczessa päättyi Olesznoon.

Sergiuszin kuoleman jälkeen 1921 traditiota ylläpitivät pojat Konrad Olesznossa ja Józef Wola Świdzińskassa. Siellä myös metsästettiin koirilla edelleen toiseen maailmansotaan asti vinttikoirille asetetuista korkeista veroista huolimatta. Valitettavasti Niemojewskien maatila ei selviytynyt vuoden 1945 palstoittamisesta. Pakkoluovutuksen vältti ainoastaan Podzamcze, joka oli jaettu Sergiusz Niemojewskin tyttärien kesken. Vinttikoirat ja hevoset joutuivat paikallisten talonpoikien käsiin. Kuitenkin vinttikoiria kohtaan tunnettu rakkaus oli niin suurta, että vielä 70-luvun vuosina Józef Niemojewski vierailtuaan sisarensa Helena Jedliczkan luona Podczamczessa ehdotti, että ottaisi mukaansa koiria, jotka olivat hänen omien koiriensa jälkeläisiä. Siitä huolimatta, että vinttikoiria usein siihen aikaan piiloteltiin ladoissa, kartanossa niiden kunniapaikka oli sohvalla. Niemojewskin suvun nykyiset jälkeläiset hoitavat perinnettä yhdessä ratsastusharrastuksen ja hevoskasvatuksen kanssa ja osa maatilasta on edelleen laillisten omistajien hallinnassa. Valitettavasti vinttikoirat jäivät vain muistoihin ja kuviin suvun albumeissa.

Sadan vuoden jälkeen lokakuussa 2015 järjestettiin Podzamczessa toistamiseen Ziemiański Hubertus. Olin kutsuttu siihen koirineni. Koirat sopeutuivat erinomaisesti tapahtuman tunnelmaan ja oli kovin miellyttävää kuulla niistä kohteliaisuuksia sekä kuunnella niiden henkilöiden muistoja, jotka tunsivat puolalaisen vinttikoiran ikivanhoista ajoista. Käydessäni Włoszczowassa halusin myös nähdä sen kartanon Olesznossa, jossa valokuvissa näkyy suurin joukko vinttikoiria. Saavuin sinne, mutta rakennus oli valitettavasti surkeassa kunnossa ja aika vahvasti luhistunut. Mutta joskus siellä sykki elämä tallien ja koiratarhojen, kauniin puiston ja vallihaudan ympäröimänä. Vaikutelma oli masentava ja koiramme näyttivät siellä sananmukaisesti menneisyyden hengiltä.

Koira- ja hevoskasvatuksen historia on erottamaton osa Puolan maan historiaa. Se, ken osaa liittää rakkauden koiriin historiaa kohtaan tuntemaansa intohimoon on löytänyt erinomaisen yhdistelmän. Halu palata menneisyyden jäljille puhaltaa usein salaisuuden usvat, herättää mielikuvituksemme, kutsuu matkaan etsimään ja löytämään historian paikkoja ja menneen ajan ihmisiä. Tapaaminen heidän kanssaan tuottaa viehättäviä kertomuksia ihmisistä, eläimistä ja elämästä, joka päättyi yhdessä toisen maailmansodan kanssa, mutta edelleen elää muistelijoiden mielissä.
Viimeksi muokannut Lea päivämäärä 18.10.2016 13:46, muokattu yhteensä 2 kertaa
Lea
 
Viestit: 444
Liittynyt: 09.01.2014 20:38

Re: Blanka Horbatowska: Menneisyyttä etsimässä

ViestiKirjoittaja Lea » 17.10.2016 21:01

Tämä kertomus on tärkeä, koska siinä on tullut esitetyksi useiden nykyisten suomalsikoirien esiäidin Roksanan löytöhistoria.

Awans, Roksana ja Oksana otettiin KW-rekisteriin rotuunototarkastuksessa Varsovassa 21.3.2009. Tarkastuksen suorittivat Andrzej Pobudkowski ja Malgorzata Rogozinska.
Seuraavana vuonna jalostustarkastukset päättyivät Puolan kennelliiton päätöksellä. Samalla hajosi tämäkin organisoitu toiminta ja sen myötä rotuunottotarkastukset. Nykyisin ei voi tietää, kuka otetaan rotuun, missä ja milloin ja kuka on ottaja sekä onko toiminta yleensä säädösten mukainen. Salakähmäisyys on palannut kun kukaan ei valvo.

Viittaan myös niihin, jotka suureen ääneen suosittavat puolalaisille keskivertoharrastajille KW-koirien käyttöä. Kaikki KW-koirat tähän asti on hankittu yksityisten harrastajien ponnistuksin, joista ensimmäinen on koiran hankinta ja vasta toinen sen vieminen rotuunottotarkastukseen. Tähän prosessiin harva harastaja kykenee.
Lea
 
Viestit: 444
Liittynyt: 09.01.2014 20:38

Re: Blanka Horbatowska: Menneisyyttä etsimässä

ViestiKirjoittaja Katariina Sarin » 18.10.2016 07:51

Kyllä jokaiselle kantakirjaan kirjattavalle koiralle suoritetaan edelleen rotuunottotarkastus jossa koiran mittaamisen lisäksi tarkistetaan myös koiran vietikkyyttä vieheelle, eli rotuunottotarkastuksia ei suinkaan ole lopetettu.

Mitä näihin epämääräisiin viittauksiin taas tulee (voisit mielestäni aivan hyvin sanoa nimellä tälläisen salamyhkäisyyden sijaan), että polskeiksi kelpoja vinttareita tuntuu olevan Puola tulvillaan ja niitä vaan tupsahtelee ihmisten pihoihinkin. Mikään ei estä paikallista ihmistä hankkimasta rescuejärjestöjen kautta sopivaksi katsomaansa koiraa ja hankkimasta sille kahden ulkomuototuomarin tekemää rotuunottotarkastusta. Päin vastoin rotuunottokoiria pidetään vähempiarvoisina ja jalostukseen soveltumattomina.
Polakki Falcon sekä bc Flip
*Pentuja suunnitteilla 2017*
Katariina Sarin
 
Viestit: 158
Liittynyt: 05.01.2014 15:35
Paikkakunta: Loimaa

Re: Blanka Horbatowska: Menneisyyttä etsimässä

ViestiKirjoittaja Lea » 18.10.2016 09:53

Salamyhkäisyyttä on omian lisäämään se, että tiedotus rotuunotoista puuttuu täysin. Informaatiossa kuuluisi selvittää tilaisuuden aika, paikka ja rotuunottajat. Tällainen tieto olisi tärkeä myös siksi, että ne kasvattajat, jotka mahdollisesti haluaisivat rotuunotokoiraa käytettäväksi tai omaan omistukseensa saisivat asiasta tiedon, joka siten myös leviäisi pienen suppean piirin ulkopuolelle. Kerholla on käytettävissään sivut, jotka antaisivat erinomaisen mahdollisuuden tämänkaltaisen rotua läheisesti koskevan tiedon julkaisuun. Tämä on ainoa keino poistaa kerralla arvailut ja spekulaatiot. Rotuunoton asiallinen hoitaminen on yksi niistä asioista, joka on annettu rotukerhon tehtäväksi, joten se tulisi hoitaa asian vaatimalla ja ansaitsemalla arvostuksella.

Teoriassa asian pitäisi olla selvä, mutta käytännössä tilanne on luvalla sanoen sekava. Ihmettelen, miksi asiaan ei puututa, kun kerran keinoja olisi, jos vain niitä tahdottaisiin käyttää.
Lea
 
Viestit: 444
Liittynyt: 09.01.2014 20:38


Paluu Linkkejä ja artikkeleita

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron